Sitten olikin vuorossa tanssia ja lopuksi meille esiintyi trubaduuri Jari Sirviö. Jarin laulu meni kyllä ytimeen ja kaikki nauttivat esityksestä silminnähden.
Tämä tuuhea ihanuus makoili musiikkiesityksen ajan Mariannen hoitopöydällä.
Oli hauska törmätä paikalla myös ihanaan Jenniin, johon tutustuin viime lauantaina tyttöjen pikkujouluissa. Jenni veti meille silloin voguetunnin. Jenni nosteli vieressäni tarot- ja enkelikortteja.
On niin siistiä, että noi henkiset piirit on niin pienet, että aina joku ystävä tuntee jonkun toisenkin ystävän ja koko ajan saa uusia upeita ihmisiä elämäänsä. Olen aina aiemmin tuntenut oloni ulkopuoliseksi joka paikassa ja sitä kautta myös yksinäiseksi. Nyt tämä on onneksi kuitenkin muuttunut. Lauantaina juttelimme aiheesta ja aika moni tytöistä myösi tunteneensa samoin aiemmin. Noissa piireissä ystävyys syvenee usein todella nopeasti ja tuntuu kuin olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Parasta on kuitenkin se, että voi olla juuri sellainen kuin on, ilman maskia. On niin paljon helpompaa, kun kukaan ei arvostele. Itse olen saanut niin paljon kannustusta ja itseluottamusta juuri henkisiltä ystäviltäni, että en voi tarpeeksi heitä siitä kiittää.
Nyt voin mennä hyvillä mielin nukkumaan, kun sydän pakahtuu taas kiitollisuudesta. Kiitos, kiitos, kiitos!
Olkaa itseänne kohtaan armollisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti