Nyt olisi asiaa reilun viikon täydeltä. Toissa viikon sunnuntaina kävin Minä Olen-messuilla Espoon Dipolissa. Nuo Minä Olen-messut ovat kaikille kehon, mielen-ja hengen hyvinvoinnista kiinnostuneille. Messuilla on aina tarjolla erilaisia luentoja, hoitomuotoja, kirjallisuutta sekä paljon muuta ihanaa. En oikein pidä Dipolista paikkana, mutta tunsin, että minua suorastaan kannustettiin menemään sinne. Esimieheni toi minulle töihin messulehden jo viikkoja aiemmin ja antoi vapaan viikonlopun tuolle viikonlopulle. Myös mentorini Tarja puhui hieman ennen messuja, että minun olisi hyvä päästä juttelemaan Suvi Savolaisen kanssa. Onnekseni Suvi oli mukana messuilla, joten meninkin heti ensimmäiseksi hänen luokseen. Sain häneltä hieman avaavaa tietoa siitä, miksi kärsin mm. rytmihäiriöistä tällä hetkellä. Suvin viisaat sanat tulivat kuin tilauksesta, juuri oikeaan aikaan. Ihanalla Suvilla on Gotlannissa Soul School, jonne olemme suunnitelleet Tarjan kanssa menemistä jo vuoden verran. Saa nähdä saadaanko me mahdutettua reissu jo tälle vuodelle...
Kokeilin taas muutamia uusia hoitoja, joista ihanin oli kristalliakupunktio. Kyseinen hoito rentouttaa niin kokonaisvaltaisesti, että olin ihan ihmeissäni. Olin tosin jo kokeillut tuota hoitoa jo viime syksynä messuilla ja toinen hoitajista muistikin minut. Meillä on samanlaisia kehokokemuksia, joten sain häneltä ymmärrystä ja hyviä vinkkejä.
Tutustuin myös ihanaan Breema-hoitajaan Tiina Järviseen. Hänessä oli heti jotain tuttua ja turvallista. Hän tulikin itse luokseni ja kysyi, josko haluaisin kokeilla hänen hoitoaan. Suostuin hetken mietittyäni ja sain miellyttävän Breema-hoidon, jossa kehoani venytettiin ja rentoutettiin hänen oman kehonsa avustuksella. Hän siis tuki koko hoidon ajan kehoani mm. käsillään ja jaloillaan. Tunsin yhdessä vaiheessa kuinka kehoni keinui ihanan rentouttavasti. En osaa oikein edes selittää mitä hoidossa tapahtui, mutta siis istuin lattialla jalat ristissä ja hoitaja istui ja seisoi selkäni takana.
Tiina järjestää Helsingissä Minä Olen Keskuksessa Breema-iltoja, joissa tehdään Breema-itsehoito-ja pariharjoituksia. Harjoitusten tarkoituksena on luoda yhteys kehon ja mielen välille. Breema on kokemuksellista tietoa, joka syventää yhteyttä todelliseen itseemme. Hoito auttaa pysymään tässä hetkessä ja ankkuroi meidät paremmin omaan kehoomme. Ajattelin itse mennä tänä keväänä tutustumaan paremmin tuohon hoitomuotoon, koska hoito resonoi minun kohdallani voimakkaasti.
Viime perjantainen ystävänpäivä jää mieleeni varmaan vuosiksi eteenpäin. Olin tekemässä lähtöä töihin ja olin juuri eteisessä vetämässä säärystimiä jalkaani, kun tunsin äkillisesti, että selkä ei taivukaan normaalisti. Tunsin, että kipu yltyi alaselässäni. Viime kerrasta opittuna otin heti kipulääkkeeni esiin keittiön alalaatikosta ja vetäsin yhden napin nopeasti nassuun. Sitten otin käteeni tennispallon ja kännykän ja menin nojaamaan olohuoneen seinää vasten niin, että tennispallo oli selän ja seinän välissä. Ajattelin, että saisin ehkäistyä vielä pahemman kivun hieromalla pallolla selkää varovasti. Olin käynyt juuri edellisenä päivänä osteopaatilla joten ajattelin, että selviäisin tällä kertaa ilman kramppia. Päätin soittaa töihin ja heti puhelun alussa se sitten otti ja kramppasi tuttuun tapaansa. Huutohan siitä seurasi ja menin hetkeksi paniikkiin. Työkaverini osasi onneksi rauhoitella ja pyysi minua soittamaan itselleni apua. Hetken mietittyäni päätin soittaa naapurille, jolla on yleisavain asuntooni. Onnekseni naapuri oli kotona ja tuli puolisonsa kanssa hetkessä apuuni. He auttoivat laittamaan selkääni tukivyön ja veivät minut lääkäriin. Sain varattua myös osteopaatille ajan, jonne naapurini kyyditsivät minut lääkäristä.
Ihana ja tuttu osteopaatti Petteri sai avattua muutaman pahan jumin, mutta ei saanut kaikkia kuitenkaan auki, kun kivut olivat sen verran kovat. Sain Petteriltä lainaksi entistä paremman tukiliivin, joka olen käyttänyt tässä viime päivät. Ilman sitä en olisi pystynyt liikkumaan sujuvasti.
Kiltti veljeni kävi puolestani perjantaina kaupassa ja lauantaina sain kylään ihanat virolaiset ystäväni, kaksi perhettä lapsineen. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut olla koko ajan yksin!
Maanantaina kävin uudelleen lääkärissä ja osteopaatilla, joka sai taas avattua lisää lukkoja. Kipu hellitti heti hieman. Illalla tunsin kuinka kurkkuni kipeytyi hetkessä. Eilen kärsin päänsärystä, korvasärystä ja tukkoisuudesta. Tänään on viimeinen saikkupäivä ja olo on onneksi jo hieman parempi, mutta nuha vaivaa edelleen ja kehossa tuntuu kipua.
Taas sen sai huomata, miten kehossa pitkään jatkunut väsymystila pakotti minut lopulta vuodelepoon. On ollut aikaa suunnitella lattialla maatessa jopa kodin uudelleen sisustamista.
Tosiystävä pysyy vierellä vaikeinakin hetkinä!
