Olemisen ilo

Ahoi, täällä ollaan taas, pienen tauon jälkeen!
Olen päättänyt olla stressaamatta tän blogini kanssa, enkä siksi kirjoita edelleenkään yhtä säännöllisesti kuin moni muu bloggari, jollaiseksi en edes pidä itseäni. Alun perin tämän blogin tarkoituksena oli muutenkin olla enemmänkin informatiivinen sivusto kuin diipadaapa-kirjoitusta täynnä oleva. No enpä aio siitäkään stressata. Jokainen blogihan on omanlaisensa, eli lukijansa näköinen, niin myös tämä blogi. Kirjoitan jatkossakin vain silloin, kun siltä tuntuu ja kun on jotain merkityksellisempää sanottavaa. Tästäkin voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta ymmärrätte varmaan pointtini.
 
Olen viettänyt tänään olemisen päivää. Olin suunnitellut tälle päivälle jos jonkinmoista ohjelmaa, mutta heti aamulla herätessäni kehoni kertoi minulle, että nyt on otettava iisisti. Ulkona riehuva lumipyry auttoi hidastamaan tahtia. Päätin olla menemättä salille, missä onkin parhaillaan remontti menossa. Olen tässä huomannut, että minun on yleisesti ottaen melko vaikea lähteä yhtään mihinkään vapaapäivinäni. Tekisi mieli vaan olla itsekseen kotona, suorittamatta koko ajan jotain. Mikä siinä onkaan, että nykyihmisten pitää buukata kalenterinsa jatkuvasti täyteen kaiken maailman ohjelmaa?!! Osa ystävistäni on jatkuvasti kiireisiä vapaa-ajallaankin, että on ihan turha edes yrittää ehdottaa mitään tapaamisia. Itse yritän kieltäytyä tuollaisesta suorittamisesta ja harvoin kalenterini edes näyttää täydeltä. Koen, ettei mun tarvitse todistaa itselleni etten ole huono, jos en tee vapaapäivänäni mitään. Toisinaan on hyvä vain olla! Tuntuu ettei monet osaa viettää aikaa yksikseen, mutta jos ei kestä omaa seuraansa, niin miten muiden pitäisi kestää sitä.

Näin meillä osataan olla!

Lopuksi haluan kertoa vielä erään todella jännän tarinan viime viikon lauantailta. Vietimme silloin pienellä porukalla  joogapäivää erään ystäväni luona. Jossain vaiheessa päivää  pulssini rupesi tykittämään tuttuun tapaansa todella sekavasti ja teki olostani tukalan. Päätin sitten mitata pulssia ja ystäväni hämmästelivät sitä. Pulssini nousi todella nopeasti 38:sta pahimmillaan 117:a, laskien siitä taas takaisin 38-40:een. Melkoista intervallia!

Ystäväni joka istui vieressäni sanoi sitten tuntevansa jonkin energian välissämme, kun pulssini lähti nousuun. Tässä vaiheessa istuimme kaikki keittiön pöydän ääressä. Energiahoitaja ystäväni päätti sitten, että yritämme porukalla selvittää mistä nämä rytmihäiriöt johtuvat. Hän tunsi että jotenkin kuolema liittyi osittain asiaan. Mieleeni juolahti isäni, jonka kuolemasta on jo 6,5 vuotta. Toinen ystäväni päätti sitten kysyä asiaa ääneen. Tämä samainen ystäväni näki nuoruudessaan useinkin edesmenneiden henkiä ja päätti yrittää ottaa yhteyttä isääni. Hän hiljeni hetkeksi ja sanoi sitten, että isäni on todella pahoillaan ja että minun tulisi antaa nyt isälleni anteeksi!

Kuinka ollakaan huomasimme, että aina kun ilmaan heitettiin jokin kysymys, niin pulssini nousi nopeasti yli sadan. Silloin tajusimme, että isäni, jokin opas tai suojelusenkeli yrittää kertoa minulle pulssini avulla jotain. Ollessamme hiljaa pulssi saattoi pysyä useita minuutteja tasaisen matalana. Kaikki kolme ystävääni saivat siinä sitten samankaltaisia viestejä yhtä aikaa ja minä tein oivalluksia. Yhtäkkiä pulssi lopetti nousemisen ja pysyi tasaisen matalana (38-42). Ja joo tiedän kyllä, että se on epätavallisen matala, mutta voin sanoa matalan pulssin olevan huomattavasti miellyttävämpi kuin liian korkea. Olen siis kärsinyt jo reilu puoli vuotta näistä ikävistä rytmihäiriöistä lähes päivittäin! Pahimmillaan pulssini on saattanut vetää 38-165 väliä yhden minuutin aikana!

Se mikä tekee tuosta lauantaista uskomattoman on se, ettei pulssini ole tiettävästi noussut sen illan jälkeen kertaakaan yli sadan! Olen ajatellut, että ehkä sydän ottaa nyt takaisin niitä liikalyöntejään ja siksi lyö nyt niin hitaasti. Ja ilmeisesti isäni uskoo viimein, että anteeksi on annettu, puolin ja toisin.

Tänä aamuna oloni oli jotenkin surkea ja tuntui krapulaiselta, vaikka olen siis viettänyt tipatonta tammikuuta. Päätin kaivaa esiin verenpainemittarini, jonka lukemat olivat ensimmäisellä kerralla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan varsin normaalit. Toisella ja kolmannella kerralla lukemat eivät enää näyttäneet niin hyviltä. Tuo syke 35 veti kyllä nyt pohjat.

Nähtäväksi jää miten sykkeen käy. Toivottavasti se nousisi pian normirytmiinsä ja pysyisi siinä. Maanantaina varaan ajan lääkärille ja kuuntelen mitä siellä ollaan asiasta mieltä. Ensi viikkoon!

 

Kuunnelkaa kehoanne ja nauttikaa hetkessä olemisesta!

Torstai on todellista toivoa täynnä

Huh heijaa! Sain viettää tänään ihanaa ja leppoisaa vapaapäivää. Annoin itselleni nukkua taas kerran pitkään ja heräsinkin vasta herätyskelloni soidessa klo. 10.45. Meillä oli taloyhtiön hallituksen ylimääräinen kokous puolelta päivin, jonne riensin. Kokouksen päätyttyä puheenjohtaja teki minulle erikoisen ehdotuksen. Hän sanoi, että voisin ruveta opiskelemaan isännöintiä ja perustaa sitten oman yrityksen. Hän toivoi, että voisin hoitaa tulevaisuudessa taloyhtiömme sekä isännöintiä että pihahuoltoa ja siivousta! Tällä tavoin taloyhtiömme säästäisi, kun yksi firma hoitaisi näitä kaikkia taloyhtiön asioita. Kieltämättä näin yrittäjä perheestä tulevalle on tällainen ajatus houkutteleva. Sainkin kotiin tullessani erään villin idean, jota voi tulevaisuudessa jopa harkita vakavasti. Voisin todellakin perustaa oman siivousalan yrityksen erään ystäväni kanssa, jolla on paljon kokemusta kyseiseltä alalta. Jotta yritys erottuisi edukseen ja olisi minun näköiseni, pitäisi sen olla ehdottomasti ekosiivousyritys! Sellaisia ei tietääkseni ole vielä toistaiseksi tuolla alalla liian montaa. Asia jää siis muhimaan..

Illalla taiteilijaystäväni Vinha Jonna kutsui minut luokseen. Pidimme hänen kotonaan jälleen kerran bhajanit, eli lauloimme mantroja. Oli muuten vapauttavaa laulaa kovaan ääneen sydämestään ja vielä tilassa jossa oli kuusi muutakin henkilöä. Tosin kaikkihan me siellä laulettiin samaan aikaan. Minua pyydettiin liidaamaan eräs valitsemani mantra, mutta en ollut ihan vielä ole siihen valmis, joten liidasimme sen Jonnan kanssa lopulta sitten yhdessä. Miten mahtava kokemus se olikaan! Olen huomannut, että ääneni sopii hyvin juuri mantrojen laulamiseen. En muutoin pidä erityisemmin lauluäänestäni, mutta bhajaneita laulaessani ääneni muuttuu aivan erilaiseksi, kuin muita lauluja laulettaessa. Soitin samalla erilaisia soittimia ja antauduin todella musiikin vietäväksi. Kahden tunnin laulamisen jälkeen vatsa alkoi kurnia todenteolla, mutta onneksi tarjolla oli hyvää keittoa.

 

Vinha Jonnan ateljeekodissa on hänen maalaamiaan huikeita tauluja. Olemme tunteneet Jonnan kanssa jo lähes 30 vuotta, mutta vasta parin viime vuoden aikana olemme tulleet entistä läheisimmiksi. Myös Jonna ja äitini ovat hyviä ystäviä ja tunnen suurta kiitollisuutta, että minäkin olen saanut hänet ystäväkseni. Onneksi ystävyys ei katso ikäeroa! Myös Jonnan pojat ovat minun ystäviäni ja toinen pojista on syntynyt kanssani jopa samana vuonna.

Yksi haaveistani on maalata jonain päivänä itse itselleni suurehko taulu. Jonnan kotona sellaisen voisi jopa ehkäpä toteuttaa.

"Ulota huolenpitosi, ystävällisyytesi, ymmärtämyksesi ja kaikki mahdollinen rakkautesi jokaiseen ihmiseen riippumatta siitä, miten arkinen tuttavuutenne on, ja tee se ajattelematta hyötyä. Elämäsi ei ole sen jälkeen enää sama."

 

- Og Mandino-

Sattumaa vai johdatusta

Aamuni alkoi tänään tuttuun tapaan kissani herättämänä jo klo. 6. Kaikki sujui normaalisti siihen asti, kunnes tein lähtöä töihin. Avattuani rapun oven huomasin ulkona maassa jotain outoa. En meinannut uskoa silmiäni, kun tajusin kyseessä olevan tarotkortti! Siis mitä ihmettä, kysyin mielessäni. Kaivoin taskustani puhelimen esiin ja otin nopeasti kuvan kortista. Enhän olisi ilman todistusaineistoa edes itse uskonut tapahtunutta todeksi. Matkalla töihin jäin miettimään olisiko minun pitänyt ottaa kortti mukaani ja harmittelin sitten, kun en siinä kiireessä älynnyt sitä tehdä.

Kortti oli ilmestynyt talomme edustalle viime yön aikana, koska vielä eilen sitä ei siinä ollut klo. 21.30 aikaan. Tietysti rupesin heti pohtimaan onko tässä nyt joku merkki minulle vai onko tämä vain outoa sattumaa. En kuitenkaan usko toisaalta sattumaan. Uskon, että vaikka joku olisi tarkoituksella laittanut kortin ovemme eteen, kuului juuri minun nähdä se. Enhän edes astu rappumme ovesta ulos monena aamuna viikossa tuohon aikaan, koska teen vuorotyötä. Googlettaessani tuon kyseisen kortin merkitystä löysin eräältä sivustolta tällaisen neuvon:

"Be open to exploring your passions and your grand ideas at this time. You may find that you have been drawn to a particular passion or hobby and now is the time to start turning into ‘something’. You do not need to go at a cracking pace but it is important to balance your ideas with action and ensure that you are taking proactive steps to achieve your goals and ambitions."

Voin vain sanoa, että tämä "sattuma" jos mikä auttoi taas laittamaan kapuloita rattaisiin. Minulla on suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja uskon, että tämä kortti vain vahvistaa uskoa itseeni ja kykyihini. Tämä vuosi on muutosten vuosi!

Tuli tässä mieleeni myös, että sain joululahjaksi ihanan kirjan, Lorna Byrnen Portaat taivaaseen. Kirjassa Lorna kertoo kuinka ottaa yhteyttä omaan suojelusenkeliin, jollainen meillä jokaisella on koko elämämme ajan. Olenkin tässä nyt joka ilta pyytänyt apua suojelusenkeliltäni erääseen tiettyyn asiaan, josta en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa halua kertoa sen enempää.

Olen päässyt vasta puoleen väliin kirjaa, kun luen joka ilta 1-2 lukua kerrallaan. Se on kumma miten monesti tiukan paikan tullen sitä unohtaa pyytää apua enkeleiltä. Olen pyytänyt viime päivien ajan vahvistusta intuitiolleni ja käyttänyt myös heiluria siinä. Joten saapa nähdä tapahtuuko lähiaikoina elämässäni mitään muutoksia. Muistakaa siis tekin, että enkelit ovat läsnä joka hetki ja auttavat meitä mielellään, kunhan vain pyydämme heiltä apua. 

"Kaikki mitä ikinä tarvitset ja toivot on jo sinun. Tee toiveistasi totta kuvittelemalla ja tuntemalla, että ne ovat jo täyttyneet."

 

- Neville Goddard-

 

Uudistusta kasvoihin ja kotiin

Nyt kun olen saavuttanut kolmenkympin rajapyykin, niin sitä alkaa väkisin miettiä, miten näyttää tulevaisuudessakin nuorekkaalta ja miten pitää pahimmat rypyt poissa. Mainitsin jo aiemmin viime vuonna tilanneeni mikroneulausvälineet eräästä nettikaupasta ja nyt sitten pääsin vihdoin kokeilemaan itse mikroneulausta. Luin ensiksi ohjeet hyvin ja itse toimenpide oli ohi noin kymmenessä minuutissa.

 

Alkuun tuli desinfioida mikroneulaustelat, joita minulla on siis kaksi eri paksuista. Sitten putsasin kasvojeni ihon huolellisesti ja levitin siihen arpi-iholle tarkoitettua luomuseerumia. Sen jälkeen rullailin ihoa aluksi isommalla telalla ja sen jälkeen kävin läpi pienemmällä herkemmät alueet. Mikroneulaus tuntui yllättävän ikävältä siihen nähden, että olen tottunut jos jonkinlaisiin kivuliaisiinkin kasvohoitoihin. Ja vaikka itse voi vaikuttaa miten kovaa telaa painaa ihoa vasten, niin silti se ei ollut ollenkaan sitä mitä kuvittelin sen olevan. Tästäkin huolimatta aion toki jatkaa hoitoa myös tulevina kuukausina ja seurata miten mikroneulaus vaikuttaa ihoni kuntoon.

Tässä isompi 0,5 millinen tela

 

 

Pienemmässä mustassa on 0,2 mm tela, jolla pääsee kapeammille alueille helposti. Tilasin myös ihanan luomusetin, jossa on telan desinfiointiaine, kasvojen puhdistusaine sekä tehoseerumi. Kyllä nyt kelpaa! Iho punoitti neulauksen jälkeen vain lievästi. Ihoon ei saa koskea neulauksen jälkeen n. 4 tuntiin ja lisäksi tulee välttää mm. saunomista ja hikoilua 24 tuntia. Yhtä ja samaa neulaustelaa voi käyttää maksimissaan 15 kertaa, kunhan muistaa puhdistaa sen hyvin neulauskertojen välissä. Talvella on parempi tehdä iholle erilaisia hoitoja, koska silloin on helpompi vältellä aurinkoa.

 

Nyt kun mikroneulauksesta on kulunut kohta jo vuorokausi, niin iho tuntuu edelleen hieman kireältä ja jännän kivuliaalta. Levitin tänä aamulla kasvoille taas tehoseerumia kosteuttamaan ihoa. Iho ei punoita tällä hetkellä. Tämän ensimmäisen kokeilun perusteella uskallan kyllä suositella mikroneulausta, kunhan muistaa lukea ohjeet huolellisesti.

 

Täällä on menossa kaappien siivouspäivä, joten taidan mennä nyt jatkamaan siivousoperaatiota. Tällä tavalla puhdistuu myös koko kodin energiat, kun järjestys vallitsee kaikkialla ja samalla tulee heitettyä pois ylimääräistä tavaraa. Tästä on hyvä jatkaa myös tulevaan viikkoon.

 

"Löydä kaaoksesta yksinkertaisuus, epäjärjestyksestä harmonia.

Vaikeuksien keskellä piilee mahdollisuus."

 

-Albert Einstein-

 

Uusi vuosi, uusi energia

 Tätä vuotta on pian takana jo neljä kokonaista päivää ja täytyy sanoa, että uudet energiat virtaavat todella voimakkaasti. Muutosta olen huomannut niin itsessäni kuin omassa energiassani. Viime vuoden viimeinen päivä oli itselleni lopulta varsin stressaava, kun valmistauduin omiin kolmekymppisiini. Olin varannut Helsingin keskustasta kotini kokoisen sviitin ja olin päättänyt tehdä elämäni ensimmäiset raakakakut juhliini. Juhlat onnistuivat hyvin, mutta raakakakut eivät ihan täyttäneet toiveitani. Kakkujen ulkonäkö oli syötävän hyvä, mutta jäin kaipaamaan varsinkin toisen kakun makuun jotain lisää. Vieraat tosin kiittelivät tekosiani, mutta he halusivat olla tietysti kohteliaita. Ensimmäisestä kakusta tuli mansikkaraakakakku ja toisesta raakasuklaakakku. Ainesosat olivat lähes kaikki molemmissa luomua. Mansikkaversio valmistui sujuvan nopeasti, vaikka blenderillä työskentely ei onnistunut odotetusti. Olinkin jo luottavaisin mielin ja uskoin myös suklaakakun valmistuvan nopeasti, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! 

 

Tällainen oli siis ensimmäinen vaihe, jossa valmistin kakkupohjan. Käytin pohjaan cashewpähkinöitä ja taateleita sekä hieman mausteita. Pähkinät liotin vedessä yön yli. Sekoitin ainekset blenderillä sekä tehosekoittimella ja lappasin massan vuokaan ja laitoin pakastimeen odottamaan täytteen valmistumista. Reseptin löysin netistä ja se vaikutti kohtuullisen helpolta. Unohdin valitettavasti ottaa valokuvan kakun sivusta ilman reunusta, mutta yllätyin itsekin positiivisesti ulkonäöstä. Täyte ei tosin kestänyt hyvin huoneenlämpöä ja alkoi sulaa nopeasti, mutta kakku maistui onneksi vieraille hyvin.

 



  

Suklaakakun kanssa kävi sitten niin ikävästi, että resepti olikin tarkoitettu pieneen vuokaan ja minähän tein sen tietysti isoon. Tajusin asian vasta levitettyäni pohjamassan vuokaan. Tässä vaiheessa oli pakko juosta kauppaan hakemaan lisää raaka-aineita, jotta sain tuplattua ainesten määrän vuokaan. Itkuhan siinä meinasin tosin tulla, kun olin varma, että myöhästyn omista juhlistani. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja ehdittiin ystäväni kanssa hyvissä ajoin hotellille valmistelemaan herkut pöytään ennen kuin vieraat saapuivat. Oli kyllä ihanaa nähdä niinkin monet rakkaat ystäväni yhden illan aikana.

 

Luomun ystävänä tarjolla oli tietysti myös luomuvodkaa!

 

Palatakseni vielä alussa mainitsemaani muutosenergiaan, olen ollut jotenkin varmempi näinä neljänä päivänä. Myös kärsivällisyyteni on parantunut. Kissani on herättänyt minut taas joka aamu kukonlaulun aikaan, mutta pinna ei ole mennyt asiasta kireälle. Olen jopa naureskellut kovaan ääneen yksin kotona ollessani, mikä on harvinaista. Töissäkin on ollut tavallista enemmän stressiä, mutta mielestäni olen kestänyt sen hyvin. Tälläkin hetkellä minua vain hymyilyttää, vaikka univelat painavat pahasti päälle. Luotan vahvasti siihen intuitiooni, että tästä vuodesta tulee loistovuosi, kaikkine uusine haasteineen!

 

Ja tiesittekös, että tämä blogi täytti toissapäivänä yhden vuoden! En voi muuta kuin nöyränä kiittää kaikesta kannustuksesta sekä ihanista kommenteista. Palaute on edelleen tervetullutta, jotta voin kehittää blogista aina vaan paremman.

 



Miten teidän vuosi on lähtenyt liikkeelle ja mitä odotatte vuodelta 2014?

 

 

Hassutelkaa, iloitkaa & nauttikaa arjen pienistä asioista!