Ihmeellinen elämä

Taas yksi huippuviikonloppu takana ja pakko jälleen kerran hehkuttaa näitä viikonlopun tapahtumia. Vietimme Sille kanssa rennon illan viinin ja herkkujen parissa perjantaina  erään ystäväni luona. Kotiuduimme vasta joskus kahden aikaan yöllä. Lauantaina suuntasimme Viini, ruoka ja hyvä elämä-messuille. Tehtiin sieltä herkullisia suklaalöytöjä ja Sille päätyi ostamaan tyttärelleen ukulelen.

Messujen jälkeen mentiin hetkeksi Sillen luo ja sieltä suuntasimme mun luokse viettämään tyttöjen hemmotteluiltaa. Saunottiin, kuunneltiin rentouttavaa musiikkia ja soitettiin hieman tiibetiläisiä kulhoja. Tehtiinpä toisillemme myös pää-ja niskahieronnat. Juteltavaakin riitti keskiyöhön asti.

Tänään me treffattiin jo heti aamusta keskustassa ja mentiin erääseen hyvinvointihoitolaan Helenankadulle. Siellä meitä tuli ovella vastaan ihana Anne Lossmann, joka toimii holistisena terapeuttina. Päivän tarkoituksena oli tutkia sielunenergiaa.

Aluksi meditoimme Annen ohjauksessa ja sen jälkeen Anne pyysi meitä piirtämään vasemmalla kädellä ajatuksia ja tunteita paperille. Vasenkätiset joutuivat piirtämään tietysti oikealla kädellä. Tällä menetelmällä pystyy aktivoimaan oikeanpuoleista aivolohkoa ja sitä kautta pääsee paremmin käsiksi alitajuntaan. Oli jännä huomata miten hienoja oivalluksia kaikki saivat näiden piirustusten kautta. Ajattelin, että voisin itsekin tehdä joskus porukalla vastaavanlaisia harjoituksia. Kaikki muut päivään osallistuvat olivat virolaisia, Anne mukaan lukien, joten oli mielenkiintoista olla mukana ainoana suomalaisena. Lisätietoa Annen hoitolasta ja sen tarjonnasta löydät täältä.

Tässä yks mun vasemmalla kädellä tehdyistä piirustuksista. Kuvan vasenpuoli kuvastaa menneisyyttä/nykyhetkeä ja oikeapuoli tulevaisuutta. Keskellä näkyy tunteiden pyörremyrsky. Täytyy nyt todeta, ettei piirtäminen ole koskaan ollu mun vahvinta alaa, mutta jopa tää vasurilla tehty työ hämmästytti mut, koska kynä liikku jotenkin niin helposti kädessä.

Tänä viikonloppuna on ollut niin paljon ohjelmaa ja yöunet on jääny melkoisen vähiin, joten taidan pikkuhiljaa hipsiä nukkumaan.

Iloitse pienistä aluista!

 

Raakasuklaata ja elämän pieniä iloja

Taas on viikko vierähtänyt supernopeasti. Viikonlopusta on tulossa taas jännityksentäyteinen ja saan viettää sen rakkaiden ystävieni seurassa. Tein juuri huomiselle valmiiksi pakastimeen raakasuklaata pitkästä aikaa ja päätin kokeilla erilaisia makuvaihtoehtoja. Otin käyttöön myös uudet Berryfectin marjajauheet. Lisäksi tein riisisuklaata, jossa oli ripaus hasselpähkinärouhetta. Saa nähdä tuliko niistä syötäviä, hope so. Kaikki raaka-aineet ovat tietysti luomua. Jännä huomata miten tuo keittiössä hääriminen lisääntyy aina talvea kohti mentäessä. Jotenkin se luo erityisen hyvää fiilistä kotiin, kun iltaisin uunissa valmistuu luomuherkkuja ja ihanat tuoksut täyttää kodin.

Kokeilin tuota ihanaa marjajauhetta myös tässä yks aamu puuron sekaan ja täytyy sanoa, että hyvältä maistui. Toisinaan unohdan laittaa illalla mustikat sulamaan ja sitten jää sen takia aamulla puuro keittämättä. Nyt ei ole enää tuota ongelmaa. Nuo purkit on kyllä todella kätevät myös reissatessa ja koska 1 tl jauhetta vastaa 1 dl marjoja on jauhe hyvä ja riittoisa vitamiinin lähde. Lisätietoja noista marjajauheista löytyy täältä.

Lauantaina ajattelin mennä viini, ruoka ja hyvä elämä-messuille messukeskukseen. Ja nythän on Reilun kaupan viikko menossa, joten messuilta löytyy varmasti myös kiinnostavia Reilun kaupan luomujuttuja. Kerron myöhemmin sitten miten messuilla meni ja mitä kaikkea kivaa sieltä löytyi.

Nautinnollista loppuviikkoa!

I love me and my friends

Huikea ja tapahtumarikas viikonloppu alkaa olla pian lopuillaan ja fiilis on ihan mahtava! Perjantaina vietimme tyttöjen iltaa kolmen ystäväni kanssa Villa Grandessa, jonka omistaa eräs ystäväni. Siellä on upeat puitteet viettää rentoa iltaa ystävien kanssa saunoen ja pihalla paljussa nauttien. Olin tehnyt meille raikasta salaattia ja paikan päällä teimme vielä herkkujälkkärin suklaavaahdosta, kekseistä, banaanista sekä vadelmista. Ilta venähti aamukuuteen asti ja pääsin puoli seitsemältä aamulla petiin.

Lauantaina lähdimme uuden ystäväni Sillen kanssa I love me-messuille, tosin meille jäi ainoastaan kaksi tuntia aikaa kierrellä messukeskusta. Päädyimme heti alkuun Rosen hoitoon, jollaista olen halunnut kokeilla jo pidemmän aikaa. Sillekin hihkui ilosta, kun pääsi penkille hoidettavaksi. Näytehoito kesti n. 15 minuuttia, mutta rentoutti mukavasti mieltä ja kehoa. Siinä hoitaja paineli käsillään hoidettavan kehon eri pisteitä. Hauska sattuma oli, että viereisellä penkillä istui eräs hyvä ystäväni, jota en ollut nähnyt muutamaan viikkoon. Oli varsin iloinen yllätys törmätä tähän mieheen siellä, enkä todellakaan ollut olettanut hänen edes tulevan koko messuille. Rosen menetelmäpisteen vieressä oli tarjolla jäsenkorjausta, johon päätin myös mennä kipuilevan selkäni johdosta. Se oli kyllä hyvä päätös! Näytehoito venyi reiluun puoleen tuntiin ja hintaa kertyi vaivaiset 20€. Mies joka teki hoidon oli lähes 80-vuotias ja antoi samalla hyviä elämänohjeita. Yllätyin, kun hän sanoi selkäni olevan oikeasti vahva ja hyvässä kunnossa kivuista huolimatta.

Koska lauantain messupäivä jäi niin lyhyeksi päätin mennä sinne tänään sunnuntaina uudestaan. Lauantai-ilta päättyi lopulta "poikien iltaan" ystäväni ja hänen ystävänsä seurassa, johon tutustuin messuilla. Kävimme alkuun syömässä nepalilaisessa ravintolassa ja istuimme iltaa sekä ystäväni luona että töölöläisessä jazzklubissa.  Se oli mun elämäni ensimmäinen kerta jazzklubilla ja yllätyin, että mä jopa tykkäsin kyseisestä paikasta. Pääsin lopulta kotiin nukkumaan vasta aamuneljältä. Tänään suuntasin nokkani taas kohti messuja ja kiertelin pitkälti ainoastaan luonnonkosmetiikka ja luomuravinto-osastoilla. Mukaani tarttui jos jonkinlaista tuotetta aina kosmetiikasta superfoodeihin.

 

Ystäväni ystävällä oli messuilla oma Berryfect-osasto ja sain hänelta kotiinviemisiksi karpalo-, mustikka- sekä puolukkajauhetta. Kaikki nuo jauheet on suomalaisista marjoista jauhettua ja niitä voi käyttää mm. puuroon, smoothiin tai jogurttiin. Heti huomenna aion ripotella aamupuuron joukkoon tuota mustikkaa. Slurps!

Oon erittäin tyytyväinen näiden kahden päivän messulöytöihin. Ostin suurimman osan tuotteista tarpeeseen ja ne oli ennalta suunniteltuja ostoja. Oon halunnut ostaa mm. jo pidemmän aikaa foam rollin ja nyt löysin sen messuilta hintaan 20€, johon oon tyytyväinen. Nyt pääsen rullailemaan selkää ja muita kohonosia säännöllisesti ja ajattelin tehdä siitä osan iltarutiineja.

Päädyin myös ostamaan Cocovilta kookossokeria, jota olen harkinnut ostavani jo pidemmän aikaa. Ja koska talvi koittaa pian, niin totta kai tarvitsee D-vitamiinia, josta löysin erinomaisen tippaversion. Se ei sisällä mitään lisä- eikä säilöntäaineita. Tarvetta oli löytää myös hyvä magneesium tuote, jollaisen myös bongasin tänään. Mun valinta kohdistui suoraan kielen alle suihkutettavaan ja hyvin imeytyvään sprayhin. Maku on hieman kirpakka, mutta uskon tottuvani siihen nopeasti.

Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu oli yksi mieleen painuvimmista pitkään aikaan ja siis todellakin positiivisessa mielessä. Sain viettää laatuaikaa ystävieni seurassa, upeissa puitteissa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain hyvää hoitoa sekä keholle että mielelle. Olo on tällä hetkellä erittäin kiitollinen, mutta samalla haikea. Tämän viikonlopun olisi suonut kestävän hieman kauemman aikaa. Ei voi muuta kun toivoa, että samankaltaisia tulee vielä lisää. Kiitos!

Nauti hetkestä, joka hetkestä!

 

Messuilua, ulkoilua ja uusia ystäviä

Kaunis kaupunkimme on taas puhjennut upeaan väriloisteeseen. Olen pienestä pitäen tykännyt syksystä, vaikka kylmyydestä en niinkään pidä. Musta on ihana lähteä iltaisin kävelylle, kun ulkona sataa hieman vettä ja ilma tuntuu ihanan raikkaalta. Viimeksi viikonloppuna kävelin kunnon lenkin sateessa, räpsien samalla kuvia maisemista. Ihanan rentouttavaa. Vielä, kun saisi sen koiruuden siihen vierelle kävelemään seuraksi, niin olisi varmasti vielä parempi fiilis. Tänään olen viestitellyt Espanjaan, josta löysin kaksi hyvää adoptioehdokasta. Toinen on tyttö ja toinen poikakoira, mutta miten voikaan olla taas niin vaikeata tehdä päätöksiä. Kummatkin ovat vielä pentuja ja luovutusikä on edessä vasta hieman myöhemmin. Pitäisi varmaan kuunnella nyt sitä intuitiota..

Viikonloppuna oli taas kerran Hengen ja Tiedon messut, joilla kävin lauantaina. Tapasin tuttuun tapaan siellä myös ystäviäni, joista yhden kanssa kävimme yhdessä kristalliakupunktiohoidossa heti alkuun. Mulle se olikin jo kolmas kerta, ystävälleni ensimmäinen. Hoitaja on aivan ihana nainen ja antaa aina hyviä neuvoja! Törmäsin messuilla myös veljeni lasten äitiin, joka oli paikalla 1,5 vuotiaan tyttärensä kanssa. Liikkuminen niin pienen lapsen kanssa on siellä hieman haastavaa, kun saa olla koko ajan varomassa, ettei pikkuinen vedä pöydiltä esineitä alas. Päädyimmekin lopulta lapsiparkkiin, jollaista en edes tiennyt siellä olevan. Huippukeksintö! Kauaa ei ehditty siellä istua, kun ovesta astui sisään nainen pari vuotiaan tyttärensä kanssa. Kuulin heti, että he puhuivat viroa, joten päätin rohkaistua ja ruveta juttelemaan viroksi heille. Nainen tuntui heti jotenkin kovin tutulta. Emme kuitenkaan ehtineet jutella kauaa, kun ystäväni halusi jatkaa kiertelyä, mutta jätimme rattaat lapsiparkkiin, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että olipa jännä törmääminen tuo ja harmittelin mielessäni, että en varmaan näkisi tuota naista ja hänen tytärtään enää koskaan. Vaan toisin kävi! Palatessamme n. tunnin päästä hakemaan rattaita huoneesta istui ilokseni tämä virolaisnainen edelleen kyseisessä huoneessa. Tiesin heti, että meidän olisi tarkoitus nähdä vielä tulevaisuudessakin. Selvisi, että hän myy Foreverin Aloe Vera-tuotteita ja lopuksi hän ojensi mulle voidenäytteen, jossa oli hänen yhteystietonsa.

Jo samana iltana viestittelimme Facebookissa ja sovimme sunnuntaille pyöräilyreissun. Fillaroitiin sitten sellaiset 25 km ja kävinpä juomassa iltateetkin hänen luonaan. Oli mahtavaa huomata miten paljon yhteistä meillä olikaan. Tämä nainen jopa asuu muutaman kilometrin päässä musta, joten aiotaan jatkaa tuota meidän yhteistä pyöräilyharrastusta jatkossakin. 

Monet muutkin kiinnostuksen kohteet on samoja ja meidän on todella helppo puhua vapaasti kaikista asioista. On kuin oltaisiin tunnettu vuosia! Jännä seurata mitä talvi tuo taas tullessaan. Mun mentori mainitsi tuossa menneellä viikolla, että kaveripiirini sekä asuinpaikkani tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, joten tää on ainakin hyvä alku kaikelle tuolle.

 Nauttikaa kauniista luonnosta!