Ihmeellinen elämä

Viikot vierii ja kummia juttuja vaan tapahtuu mun ympärillä. Mun viime kuinen mökkireissu muutti meidän elämän totaalisesti. Mulla oli kissat mukana mökillä ja nehän sit stressasi siellä niin, että niillä meni sukset ihan ristiin keskenään. Nyt tuo toinen kissoista käy toisen kimppuun oikein huolella. Tappelun seurauksena niiden välit on huonontunu entisestään ja jouduin erottamaan ne toisistaan. Toinen kissoista on asustanut nyt siitä lähtien parvekkeella päivisin, kun en itse ole kotona. Oon yrittäny vähitellen totuttaa niitä toisiinsa ja hommasin Feliway-haihduttimenkin, mutta eipä sillä tunnu olevan vaikutusta. Pieniä edistysaskelia ollaan kuitenkin onneksi otettu ja nyt riiviöt pystyvät jo nukkumaan toistensa lähettyvillä. Jos aion päästä talvilomallani jonnekin taas jonnekin reissuun, niin kissojen pitäisi kyllä tulla toimeen ennen sitä.

Toinen ihmeellisyys liittyy terveyteeni. Viime kuinen lenssu kesti sit kolme viikkoa, mikä oli todella rasittavaa, mutta nyt oon vihdoinkin selättänyt sen. Pari viikkoa sitten kävin uudella jäsenkorjaajalla Helsingin Puotilassa. Ensimmäinen viikko hoidon meni kovien kipujen kanssa, mutta nyt tämä viikko on ollut oikeastaan täysin kivuton, mikä on ollut aivan ihanaa. Enpä muista milloin oon saanu viimeksi elää näin monta päivää kivutonta elämää. Taisin löytää itselleni uuden luottojäsenkorjaajan! Samalla paljastui, että tämä nainen on myös urheiluhieroja sekä reikihoitaja.
 

Muhun iski nyt sit myös sisustusvimma ja oonkin pistäny asunnon aikalailla uuteen uskoon.  Maalasin eteisen sekä olohuoneen seinät ja samalla päivitin myös jääkaapin, sohvan sekä telkkarin vähän uudempiin. Nyt sitten tekee mieli uudistaa kaikki muukin kotona.. Vielä tarvitsisi vaihtaa keittiön tasot uusiin ja maalata makuuhuoneen seinät. Sitten koti onkin pienien yksityiskohtien hiomista vailla valmis. Mulla on muutama tuunausprojekti vielä menossa. Ostin vanhan oven, josta ajattelin tehdä sohvapöydän. Lisäksi tein tuossa vanhoista ylijääneistä saunanlauteista paneloinnin, jonka maalasin lopuksi vielä valkoiseksi. Olis kiva saada remppahommat päätökseen ennen talven tuloa, mutta tarviin siihen muutamia työkaluja ystäviltäni lainaksi.
 

 
Kaiken tämän lisäksi mulla on menossa aika isot kuviot, jotka liittyvät työhön. Sain tänään virallisesti uuden esimiehen ja työskentelemässäni yrityksessä puhaltaa muutenkin uudet tuulet. Niistä kuitenkin lisää vähän myöhempänä. Mökkiremppakin jatkuu edelleen ja tarkoitus on mennä sinne taas tulevana viikonloppuna. Voipi olla, että tulen ostamaan lisää osuuksia meidän mökistä itselleni. Muutosenergia on aistittavissa ja jännityksellä odotan mitä tämä syksy tuo tullessaan.
 

 

 Otetaan muutokset kiitollisina vastaan!

 

Terveen papereilla kohti uutta huomista

Huhhei! Kävin tuossa männä viikolla siis vihdoinkin kontrollissa, jossa kardiologi totesi rytmihäiriöiden olevan todellakin historiaa ja kammiotkin ovat lähteneet pienenemään. Vuoden päästä on sitten seuraava kontrolli, jossa toivottavasti sydämen todetaan olevan jo normaalikokoinen. Oli ihana kuulla puhelimessa, kun ystäväni totesi mun äänenkin olevan erilainen kuin aikaisemmin. Puhun kuulemma nykyään rauhallisemmin. No niin tai näin, niin nyt on helpompi hengittää. 

Sain viime viikolla yhtäkkiä idean lähteä meidän mökille, jossa en ole käynyt johonkin viiteen vuoteen. Siellä on paljon pihahommia sekä rempattavaa, joten halusin mennä katsastamaan tilanteen. Lauantaina iski sitten jäätävä lenssu, jollaista en ookaan kokenut yli vuoteen. Ei meinannu tulla puiden kaadosta ja haravoinnista mitään, kun energiataso oli nollissa. Jostain mä kuitenkin revin voimia ja jatkoin kaikesta huolimatta. Mikä onkaan sen tyhmempää kuin olla kuuntelematta omaa kehoaan! Noh sainpahan mökillä enemmän aikaseksi kahdessa päivässä, kuin mitä muut on saanu viidessä vuodessa. Saikkuahan se tiesi sitten, kun maanantai koitti. Nyt oon jääny sit taas tori.fi:hin ihan koukkuun ja tehny sieltä loistavia löytöjä sekä mökille että kotiin. Jostain syystä muhun iskee aina sairaslomalla joku ihmeen sisustusvimma. Alan saada uusia ideoita, kun tuijottelen seiniä päivät pitkät. Tänään laitoinkin sitten myyntiin oman sohvani, tv:ni, sohvapöytäni sekä muuta sisustustavaraa. Yhden jakkaran sain myytyä muutamassa minuutissa ja ostaja nouti sen pois jaloista saman tien. 

Että tämmöistä kuuluu tänne tällä kertaa. Onneksi aurinko hellii meitä edelleen, niin edes nuha ei lannista mieltä. 

Nautitaan lämmöstä niin kauan kuin sitä meille suodaan!

Kuulumisia

Nyt se on vihdoin täällä, nimittäin se kauan kaivattu Suomen kesä!
Ihan paras fiilis oli käydä tänään fillaroimassa, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Mä niin rakastan lämpöä! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna näin tänään porukkaa uimassa tuolla lähirannallakin, heh. 

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkoisen tapahtumarikkaita, joten olen ollut hyvillä mielin. Pari viikkoa sitten tuli käytyä Turussa, Tampereella sekä Porvoossa nauttimassa kesän tuulista. Viime viikonlopun vietin Tallinnassa ystäväni luona. Vaikka olen käynyt Tallinnassa varmaan sata kertaa, löydän aina sieltä uusia juttuja. Kävin toissa perjantaina työmatkalla Tallinnassa ja silloin poikkesin ensimmäistä kertaa elämässäni Kadriorun upeaan puistoon. Olin haaveillut jo vuosia pääseväni sinne, mutta jostain syystä ei oikeaa hetkeä koskaan aiemmin tullut. Puisto on todella iso, joten vielä jäi ainakin puolet puistosta näkemättä. Kadriorg on kivenheiton päässä Tallinnan keskustasta, joten jos vaan aika riittää, niin sinne kannattaa ehdottomasti mennä rentoutumaan ja nauttimaan kauniista maisemista. 

Viime viikonloppuna löysin ihan parhaan vegaaniravintolan Tallinnan vanhasta kaupungista. En tiedä miten oonkin voinut välttää aiemmin kuulemasta kyseisestä ravintolasta. Vegan onkin niin suosittu paikka, että sinne kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen, jos ei malta jonottaa ulkopuolella. Itse jonotin parikymmentä minuuttia, mutta se oli kyllä todella sen arvoista. Ravintola sijaitsee osoitteessa Rataskaevu 12 ja nimensä mukaisesti se tarjoaa monipuolista vegaaniruokaa.

Lisäksi löysin googlettamalla todella viihtyisän kahvilan läheltä Kadriorun puistoa. Kahvila on saanut hyvät arvostelut netissä ja heillä on tarjolla myös luomuherkkuja, joten pakkohan siellä oli käydä. Siinä toinen huippupaikka, jossa rupean jatkossakin käymään. Kyseinen paikka on nimeltään NOP ja sijaitsee osoitteessa J Köleri 1. Suosittelen lämpimästi kyseistä kahvilaa! Itse kokeilin päivän raakakakkua, mutta tarjolla oli myös todella herkullisen näköisiä gluteenittomia kakkupaloja sekä muita herkkuja. 

Viihdyn Tallinnassa aina erinomaisesti ja pidän siellä vanhan ja uuden harmonisesta yhdistelmästä, joka vallitsee koko kaupungissa. Sunnuntaiaamuna kävelimme keskustassa sijaitsevalle torille ostamaan tuoreita marjoja. Myöskään tuossa paikassa en ollut koskaan aiemmin käynyt. 

Myöhemmin päivällä kävin lounaalla ystäväni sekä hänen vanhempiensa kanssa. Ystäväni äiti johdatti meidät lopuksi juuri minulle sopivaan pikkupuotiin, jossa myytiin mm. luonnonkiviä sekä niistä tehtyjä koruja. Oikeastaan puodista löytyi kaikkea mitä mulla onkin jo kotona, kuten suolalamppuja, tarot-kortteja, piikkimattoja, ravintolisiä, meditatiivista musiikkia jne. Tällä kertaa mukaani ei tarttunut mitään, mutta jahka ensi kerralla mulla on enemmän aikaa, niin varmasti ostan sieltä jotain kivaa itelleni. Mikä parasta, kyseinen kauppa sijaitsee ihan ytimessä Muurivahen kadulla. Sinne ei ihan helposti kyllä eksy, koska sisäänkäynti on sisäpihalla. Alla kuva portista, joka johtaa kyseiseen Loitsu kelleriin. Täältä löydät kyseisen puodin nettisivut.

Tämän viikon perjantaina mulla on vihdoin sydämen kontrollikäynti Meilahdessa, eli kardiologi tarkastaa miten hyvin sydän nyt toimii ja onko se lähtenyt pienenemään. Hieman jännittää jo nyt minkä tuomion tulen saamaan. Mun kunto ei ole vielä lähelläkään sitä mitä se oli vielä muutama vuosi sitten, mutta en anna sen lannistaa mieltä. Vaikka kiloja on kertynyt parissa vuodessa 5 kg lisää, niin mielummin elän niiden kanssa, kuin huonosti toimivan sydämen. Syön terveellisesti, liikun kohtalaisesti jaksamisen mukaan ja teen päivittäin osteopaatin sekä fyssarin antamia jumppaliikkeitä, joilla pitäisi saada vahvistettua selän lihaksia. Varsinkin aamuisin joudun olemaan erityisen tarkkana, kun selkä on pahimmassa jumitilassa. Ostin viime viikolla itselleni myös satulatuolin, jotta ryhti pysyy työpäivän ajan suorassa. Jos en näillä kaikilla kikoilla saa selkääni parempaan kuosiin, niin en sitten millään! Toivossa on hyvä elää.. Nyt keskityn vaan nauttimaan näistä ihanista kesäkeleistä ja ihanista ihmisistä mun ympärillä. 

Iloa, nautintoa ja aurinkoa viikkoonne!

Positiivisia ajatuksia

Heihei heinäkuu!

Päätin tänä aamuna heittää kaikki negatiiviset ajatukset romukoppaan ja katsoa miten päivä sujuu, kun ajattelee koko päivän posiitiivisesti. Tämä päivä oli täynnä erilaisia koettelemuksia, joista selvittiin ihmeen hyvin. Mulla on ollut viimeset pari viikkoa tuskallista istua töissä kipuilevan selkäni takia, mutta jostain syystä tänään selkä oli paljon parempi ja pystyin istumaan pitkästä aikaa kivuttomasti. Aamu meinasi kyllä alkaa töissä negatiivisesti, kun pomoni oli saanut negatiivissävyisen mailin. Hän puhisi vihaisesti töihin tultuaan, mutta päätin etten mene mukaan hänen energioihinsa. Lopulta onnistuimmekin yhdessä kääntämään asian voitoksi ja sain lähetettyä mailin lähettäneelle henkilölle positiivisen viestin takaisin. Lisäksi sain jostain energiaa tehdä jopa yhden isomman homman, jota olin lykännyt jo viikkoja. Työpäivän päätteeksi sain kuulla vielä erään todella positiivisen asian liittyen tulevaisuuden kuvioihini, mutta en voi vielä paljastaa tästä sen enempää. Eräs pitkäaikainen haaveeni pääsee ehkäpä vihdoin toteutumaan tulevana syksynä. Tämä päivä oli siis kaiken kaikkiaan varsin positiivinen, joten aion jatkaa tätä samaa rataa myös huomenna. Ei ole muuten ihan helppoa yrittää hokea itselleen vaikeina hetkinä, että pysy nyt vaan iloisena. On kuitenkin huomattavasti helpompaa ottaa haasteet vastaan positiivisella kuin negatiivisella asenteella.  

Huomisaamuna herätessäni aion taas sanoa itselleni, että tästä tulee hyvä päivä! Koittakaapa itse samaa ja katsokaa mitä päivä tuo tullessaan. 

Positiivisuus lisää positiivisuutta!

Paluu arkeen

Bonjour!

Huikea 2,5 viikon reissu Ranskassa on nyt takana ja olen taas monen monta kokemusta rikkaampi. Majoituin siis Toulousen kaupunkiin, joka on Ranskan neljänneksi suurin. Kyseisessä kaupungissa asuu myös viime kesäinen houstini Edgar, joka nykyisin hyvä ystäväni, joten oli mukava nähdä myös häntä. Saavuin Toulouseen myöhään lauantai-iltana ja sunnuntaina kaupungissa vietettiin joka vuotisia musiikkifestivaaleja. Kaupunki täyttyi miljoonista ihmisistä illalla ja myös me menimme houstini kanssa ihmettelemään kaupungin menoa. Houstini lähtiessä aamuisin töihin suuntasin minä julkisilla tai toisinaan fillarilla ytimeen. Toulousessa oli helppo liikkua paikasta toiseen, mutta toisinaan bussit olivat pahasti myöhässä. Fillari maksoi viikoksi 5 € ja sillä sai ajaa aina 30 minuuttia veloituksetta. Pyöräparkkeja on kaupungissa monia ja ne löytyvät myös kartalta, joten sillä oli mukava liikkua.

Toissa viikonloppuna lähdimme ajamaan houstini kanssa Bordeauxin kaupunkiin, jossa yövyimme tämän työkaverin isossa asunnossa. Lauantaipäivä kului kävelyn ja shoppailun merkeissä, kun taas sunnuntaina suuntasimme rannalle, jonne oli n. tunnin ajomatka Bordeauxista.

Paluumatka Toulouseen kesti  n.3,5 tuntia, johtuen osittain ruuhkista ja osittain siitä, että houstini oli hitain kuski jonka kyydissä olen ikinä istunut. Toisinaan näytti siltä, että tää olis pelänny ajamista, vaikka ei sitä myöntänytkään. 

Arkisin, kun houstini oli töissä suuntasin Edgarin kämpille, jonka pihalla oli ihanan iso uima-allas. Siellä mä sitten vietinkin puolet lomastani, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Sää oli mitä parhain koko reissuni ajan ja ensimmäiset vesipisarat alkoivat tihkua vasta, kun istuin lentokoneeseen eilen aamulla. 

Toisella viikolla aloin kaipaamaan uusia ihmisiä ympärilleni ja toivoin mielessäni löytäväni uuden houstin. Sellainen löytyikin sitten heti samantien, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Uusi houstini osoittautui ihan huipputyypiks ja meillä synkkas sen kanssa heti. Uusi houstini heitti mut arkiaamuisin Edgarin kämpille ja nouti mut aina työpäiviensä jälkeen joko kämpiltä tai keskustasta, joten ei olis voinu mun loma sujua helpommin. Käytiin ekana iltana Toulousen ytimessä illallisella ja sieltä suunnattiin nokkamme maalle, jossa tällä oli kämppä. 

Seuraavana viikonloppuna ajettiin autolla Narbonneen, jossa nautittiin rannalla löhöilystä ja pääsin uimaan ekaa kertaa elämässäni myös Välimereen. Vesi oli lämmintä ja mä nautin ekaa kertaa elämässäni meressä uimisesta. Illaksi ajettiin Carcassonen linnan lähettyville, jonne oltiin varattu hotellihuone. Illalla käytiin kävelemässä Carcassonen muurien juurella ja leikittiin varjoilla. Ihan loistopäivä, joka jää varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen, eikä seurassakaan ollut valittamista. 

Eilen aamulla piti sitten jättää hyvästit Toulousen kaupungille sekä ihanalle houstilleni. Alunperin lentojeni piti kestää n. 7 h, mutta Frankfurtin kentällä selvisi, että seuraava jatkolento Helsinkiin olikin ylibookattu. Mä ilmoittauduin sitten vapaaehtoisena jäämään pois tuolta lennolta ja sain ihan mukavan rahallisen hyvityksen Lufthansalta. Tulipa sitten vietettyä kerrankin edullinen loma! Kotiuduin joskus 23 maissa eilen, joten tuli matkustettua sellaiset 14 tuntia. Tämä päivä onkin mennyt sitten levossa. Tämän kuun loppupuolella saan luultavasti tuon mukava houstini tänne Suomeen vierailulle, joten on mitä odottaa tältä kesältä. 

Pysykää positiivisina, niin elämä osaa yllättää positiivisesti!

Loma mielessä

No niin, nyt alkaa olemaan hommat siinä vaiheessa, että pian alkaa lähtölaskenta lomaan. Mulla on ollu tässä kova matkakuume jo kuukauden päivät ja olen pähkäillyt moneen otteeseen mihinkä sitä suuntaisi nokkansa seuraavaksi. Vaihtoehtoina olivat Italia, Kreikka, Saksa ja Espanja, mutta kohtalo päätti toisin. Tänä iltana aion varata lennot Ranskaan! Olen käynyt siellä ainoastaan kerran joskus vuonna 2003 ja sekin oli sellainen parin tunnin päiväreissu, joten tästä reissusta tulee tän kesän kohokohta. Tukikohtanani tulee olemaan Toulousen kaupunki. Aion käyttää taas kerran couchsurfingia apunani ja olen saanut luvan majoittua erään paikallisen kotiin niin pitkäksi aikaa, kun vain haluan. Noh tällä kertaa ajattelin tehdä kahden viikon reissun, jotta ehdin nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja ja saada kaiken irti lomasta. Mun ei tarvitse itse pahemmin edes suunnitella tuota reissua, kun host on jo miettinyt valmiiks meille hyviä kohteita, joihin aiotaan ajaa autolla. Luvassa on kuulemma paljon mukavia yllätyksiä.  

Mun host vaikuttaa ihan huipputyypiltä, joka oli juuri viikko sitten Suomessa itsekin couchsurffaamassa. Hän on käynyt täällä jo neljä kertaa ja diggaa Suomesta tosi paljon. Tullaan varmasti hyvin juttuun, kun toinen ymmärtää suomalaista kulttuuria. Italiassa näin ei todellakaan ollut, joten aika monta kertaa joutu selittämään kulttuurieroja.

Oon ihan täpinöissäni tästä tulevasta lomasta, mutta vielä pitäisi löytää kisuleille hoitaja. Viime kesänä mulla oli yhteensä neljä kissanhoitajaa, kun olin kuukauden poissa kotoa. Saa nähdä kuin käy!

Nyt pitää vielä opiskella vähän ranskan kielen alkeita, niin on helpompi asettua uuteen maahan. 

Nautitaan Suomen ihanasta luonnosta!

Valmiina kesään

Ciao!

Selkä alkaa olemaan vihdoin paremmassa jamassa, joten pääsen taas elämään normaalia elämää. Parvekeprojektikin alkaa olla loppusuoralla, joten pian pääsen nauttimaan illat linnunlaulusta partsilla löhöillen. Vielä on hieman maalaushommia ja muuta viimeistelyä. Huomenna käyn noutamassa uudet tuolit ja sitten onkin kaikki kalusteet hankittu. Sain vahvan vision siitä millaiseksi halusin parvekkeen ja tuosta näyttää tulevan jopa parempi, kuin osasin kuvitella. Osteopaattini suositteli mulle hyvää kännykkäsovellusta nimeltä houzz, josta sain hyviä ideoita. Siitä se ajatus sitten lähti.. Hommaa oli todella paljon ja selkä rikkinäisenä oli hieman haastavaa tehdä muutostöitä, mutta sisulla siitä selvisi. 

Kesä alkaa olla jo kulman takana ja mulla on kova matkakuume päällä. En tosin ole vielä päättänyt mihin lähtisin tänä kesänä. Espanja houkuttaa kovasti, mutta en osaa päättää mihin kaupunkeihin lähtisin. Olen saanut lisäksi kutsut Como-järvelle Italiaan, Ranskan Toulouseen sekä Saksan Müncheniin. Elokuussa eräs vanha houstini Sevillasta muuttaa sinne takaisin ja myös hän on kutsunut mut kylään. Mulla on aina vaikea tehdä päätöksiä, varsinkin jos vaihtoehtoja on liian paljon. Mutta joka tapauksessa olen ajatellut jatkavani couchsurfaamista. En ole vielä edes päättänyt milloin vietän kesälomani, mutta luulen heinäkuussa olevan paras ajankohta. Silloin on tosin Espanjassa vähän turhan kuuma mun makuuni.

Onko teillä jo kesälomasuunnitelmia ja jos niin millaisia?

Keväisiä tuulia

Heippa!

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa taas vähään aikaan, mutta nyt kun makaan taas kotona selkävaivaisena, niin on hyvä hetki kertoa hieman kuulumisia. 

Viime viikot ovat kuluneet kodin ja kehon uudistamisessa. Olen käynyt mm. lenkillä ekaa kertaa yli puoleen vuoteen, mikä on ollut kyllä huono idea ajatellen selkääni. Joten vaihdan juoksun kävelyyn ja fillarointiin, jahka olen taas liikuntakykyinen. Lisäksi mulla on taas joka keväiseen tapaan menossa detox-puhdistuskuuri, joka kestää aina sen 20 päivää. Viikonloppuna siivosin parvekettani, kunnes tunsin yhtäkkiä paineentuntua alaselässäni. Siitä se sitten taas lähti.. Tänään kävin ihanan osteopaattini vastaanotolla, joka toivon mukaan sai kroppaani parempaan kuntoon. Tällä hetkellä kivut ovat melkoiset ja lihasrelaxantit pistävät väsyttämään tosi paljon. Tänään nukuinkin sitten 2,5 h päikkärit. 

Olen saanut myytyä nyt vanhoja kalusteitani ja uudet olen jo bongannut tilalle. Vielä kun pääsisin hakemaan kaikki nuo ostokset, niin voisin sisustaa kodin kesäkuntoon. Aion tehdä parvekkeestani unelmieni parvekkeen, jossa saan nauttia hetkestä koko kesän. Nyt siellä ammottaa 12 neliötä tyhjyyttä kukkien ja lyhtyjen keskellä. Voin laittaa valmiista tekeleestä sitten myöhemmin kuvia. Selkä ei kestä tällä hetkellä enempää tätä istumista, joten siirryn takaisin lattialle. 

            Nauttikaa kevään raikkaasta tuoksusta!

Terveen papereilla kohti uutta elämää

Ciao!

Operaatiosta on kulunut nyt reilu kaksi viikkoa ja olo on ihanan oudon normaali. En enää edes muistanut millaista oli elää terveenä, joten nyt on tähän totutteleminen. Itse operaatio oli todella pelottava kokemus, jota en haluaisi kokea enää ikinä uudelleen ja läääkäri teki parhaansa, jotta näin ei tule käymään. Sain levätä pari viikkoa operaation jälkeen, mikä teki todella hyvää. Olo on edelleen ajoittain erittäin väsynyt, mutta se lienee ohimenevää. 

Ystäväni kertoi tuossa taannoin soittaneensa eräälle henkiparantajalle ja kehui tätä 80-vuotiasta herraa päteväksi. Joten operaationi jälkeen päätin myös itse pirauttaa kyseiselle miehelle ja katsoa saisinko  itsekin apua. Ensimmäinen puhelu kesti lähes puolitoista tuntia ja koin sen aikana uskomatonta energiaa. Mulla ei ollut ennakko-odotuksia, mutta yllätyin positiivisesti hoidon vaikutuksesta. Mies ohjasi energiaa etänä ja kerroin vähän väliä tuntemuksiani hänelle. Hoidon vaikutusaika oli n. pari päivää ja tunsin oloni nuo päivät todella rentoutuneeksi. Toisinaan olo oli lähes meditatiivinen. Soitin miehelle neljän päivän kuluttua uudelleen ja puhelu kesti vain n. parikymmentä minuuttia. Sama efekti toistui myös toisen hoidon yhteydessä sekä sen jälkeen. Haluaisin soittaa tällä viikolla uudelleen, mutta paras soittoaika olisi silloin, kun olen töissä, joten saa nähdä miten käy. Olen köhinyt kuivaa yskää nyt muutaman päivän ja palellut tänään koko päivän. Ehkä nämä on joitain kehon puhdistumisreaktioita. Töiden jälkeen nukuin tunnin päiväunetkin. Kiloja on karissut operaation jälkeen kilo, kun se oli jatkuvassa nousussa alkuvuoden. Kohta aloitan taas tuttuun tapaani joka keväisen detox-kuurin ja jo nyt tunnen kuinka kehoni kaipaa jo sitä! Ei tee herkkuja mieli, mutta jano on sitäkin kovempi. 

Mielenkiinnolla odotan mitä tämä uusi "terve" elämä tuo tullessaan. Ainakin kolleegani huomasivat kasvoistani muutoksen parempaan päin. Ennen leikkausta olin todella väsynyt ja se myös näkyi naamasta. Nyt peilistä katsoo jo paljon pirteämpi ja iloisempi friidu, vaikka olo olisikin väsynyt. Uskon, että aineenvaihduntakin lähtee toimimaan taas paremmin, kun kroppa ei oo jatkuvassa stressitilassa. Myös töissä on aistittavissa muutoksen aika, joten tulee jännä kevät kaikin puolin. Nyt osaa arvostaa taas elämän pieniä iloja. Olo on todella kiitollinen.  

Aurinkoa kevääseenne!

Päivä kerrallaan

Viime kirjoituskerrasta on taas pitkä aika ja mun elämässä on menossa nyt sellainen vaihe, joka pistää mut todella koville. Olen vaipunut ikään kuin horrokseen. Olen tehnyt tuttavuutta pelon kanssa urakalla. Kävin tässä välissä pari kertaa uudelleen Roomassa ja nyt on sellainen fiilis, että haluan kaivaa syvän montun ja ryömiä piiloon muulta maailmalta. Liian paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa ja se on saanut mut sulkeutumaan. Ensimmäisellä Italian reissullani olin todella "auki" ja vastaanottavainen kaikelle ihanuudelle, jota mulle tarjottiin. Sen jälkeen palasin kuitenkin vanhaan "moodiini". Enhän mä ansaitse kaikkea tätä hyvää mun elämään, enhän. 

Sitten mun terveys alkoi heiketä ja muisti pätkiä jo siinä määrin, että huomasin sen haittaavan mun työntekoa. Lopulta päätin apinanraivolla, että hitto soikoon mä haluan sinne sydänoperaatioon ja pian! Mulle sanottiin syksyllä, että joudun puolen vuoden jonoon ja viime kuussa tuli puol vuotta täyteen. Musta alkoi tuntua, ettei täällä lintukodossa kukaan todellakaan välitä. Kuinka monesti mullekin lääkärit nauraneet päin naamaa, että eihän sulla voi olla mitään sen vakavampaa, kun olet vielä noin nuori. 

Mä olen kärsinyt nyt 3,5 vuotta näistä rytmihäiriöistä, jotka on aiheuttanut mulle todella paljon stressiä, varsinkin viime aikoina. Joten varasin lopulta ajan lähimmälle terveyskeskuslääkärille n. kuukausi sitten. Muistin yhtäkkiä käyneeni muutama vuos sitten pätevällä lekurilla, joka oli oikeasti kiinnostunu mun hyvinvoinnista. Vaikka en muistanut enää tän lääkärin nimeä, niin sain ihmeen kaupalla varattua ajan just sille. Selitin hänelle sit tarinani ja sain vihdoinkin reaktion, jollaisen olisin toivonut näkeväni jo paljon aiemmin. Mut passitettiin heti kaikkiin mahdollisiin verikokeisiin ja EKG:hen. Mun verenpaineen yläpaine oli tuolloin 77 ja lääkäri ihmetteli, että olin pystynyt ajamaan just hetkeä aiemmin autoa. Lisäksi tää naislääkäri sanoi lähettävänsä Hyksiin kirjeen mun kunnon romahtamisesta. Meni viikko ja sain jotenkin ihmeellisesti käsiini Hyksin jononhoitajan puhelinnumeron. Soitin heti hänelle ja numerosta vastasi nainen, joka oli vihainen ja ihmeissään, että mä soitin tähän hänen numeroonsa. Tää numero, kun ei ole kuulemma tarkoitettu lainkaan potilaille. Lopulta hän totesi, että oli ollut aikeissa soittaa seuraavaksi mulle. Noh ehdinpä ensin. Sain vihdoin ja viimein tietää, että operaationi tehdään siis 23.3. eli ens maanantaina. Onneksi se on kohta jo ohi! Mä niin odotan, että tää vuosien tuska loppuu ja voin toivon mukaan aloittaa uuden elämän terveen papereilla. 

Tällä hetkellä mun tila on sen verran huono, että joudun pakottamaan itseni syömään joka päivä. Oon kärsinyt myös univaikeuksista viime viikot ja tunteet heittelehtii laidasta laitaan. Edes suklaa ei maistu, joten se kertoo tilanteen vakavuudesta. En oo joutunut yöpymään sairaalassa kertaakaan sen jälkeen, kun synnyin tähän maailmaan ja kotiuduin sairaalasta. Olen saanut elää koko tähän astisen elämäni suhteellisen terveenä, enkä kärsinyt lapsenakaan mistään tyypillisistä korvatulehduksista tai vastaavista. 

Nyt pitää kuitenkin vielä jaksaa tsempata maanantaihin asti ja tiistai aamusta pääsen toivottavasti takaisin kotiin toipumaan. Monet mun ystävistä on varmaan suuttunut mulle, koska oon ollut todella epäsosiaalinen tän alkuvuoden. Ihana mentorini ohjeisti mua keskittymään nyt itseeni ja päästämään irti kaikesta. Huomisen rutistan vielä töissä vaikka väkisin ja sit rentoudun koko viikonlopun. Tää sairaana olo vaati todella paljon kärsivällisyyttä multa itseltäni, mutta myös mun läheisiltä ja ystäviltä. Voi olla, että osa ihmissuhteista loppuu tämän takia, mutta niin on sitten tarkoitettu käyvän. 

Huh, sainpas rykästyä vihdoin tämän kaiken ulos! Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan kerjätä tällä sääliä, vaan kertoa avoimesti millaista on elämä sairaana. Pahoitteluni, että en ole kyennyt kirjoittamaan kovin aktiivisesti, mutta ehkä se on ollut parempi näin. Ensi kerralla pyrin luomaan positiivista tekstiä, joten pitäkää peukut ylhäällä, että mut saadaan vihdoin elämäni kuntoon! 

Kipuillen kohti kevättä

Se on kohta helmikuu ja lasken tässä jo päiviä seuraavaan minilomaani. Viime viikolla kävin ihanan osteopaattini Eeron hoidossa, kun selkäni alkoi olemaan joulukuisen auto-onnettomuuden jäljiltä melkoisen huonossa jamassa. Eero totesikin, että nyt tais mun selkä tehdä ennätyksen, nimittäin jumiennätyksen! Olin säälittävän huonossa kunnossa ja eipä tuo selkä vieläkään ihan kunnossa ole. Eilen kävin töiden jälkeen taas kerran akupunktiossa ja ens viikon maanantaina menen taas Eeron vastaanotolle. Vaikka autokolari ei ollutkaan pahimmasta päästä, niin kyllä se nokkakolari on aiheuttanut mun kehoon merkittäviä vikoja. Eero osasi hyvin yhdistää kolarissa olleen jarrujalan ja selkäkrempan sekä turvavyöstä aiheutuneen jumin. Todennäköisesti tämän takia ne akuneulatkaan ei oikein meinannut upota viime kerralla, mutta eilen ei tehnyt yhtään kipeää. Kaikkea sitä oppiikin noissa hoidoissa! 

Tämän hetkinen vointi on kiikunkaakun. Selkä meni tänään töissä taas vähän enemmän jumiin, kun se ei oikein tykkää istumisesta. Yritin siinä sitten seisoskella enemmän ja kävelin töiden jälkeen pienen lenkin. Kävelin myös tekemään ystävälleni Mirvalle Reikihoidon ja vein hänelle kassillisen hyväkuntoisia vaatteita. Kävi hyvä tuuri, kun kaikki vaatteet oli just sopivan kokoisia ja saajalle mieleisiä. Sain itse kokeiluun uutta luomusaippuaa ja luomutuoksukynttilän. Kyllä nyt kelpaa!

Nyt ajattelin hieman rullailla selkääni foamrollilla ja kipittää kiltisti nukkumaan, joten ihanaa loppuviikkoa!

Arjen haasteet

Ciao! 

Täällä sitä istutaan tunnelmavalaistuksessa ja kuunnellaan rentouttavaa meditaatiomusiikkia. Tänään ja eilen oli hieman stressaavat päivät töissä, joten mieli kaipaa nyt rauhoitusta yötä vasten. Kuukauden päästä tähän aikaan vietän iltaa Roomassa, jonne varasin viime viikolla uuden matkan. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin vain pidennetty viikonloppu, joten pitää ottaa kaikki ilo irti minilomasta. Ja sinne Colosseumiinkin haluan vihdoin päästä. Ajattelin viettää tänä vuonna kaikki merkittävät juhlapyhät Italiassa, koska olen vaan päättänyt näin. Olkoon se mun uuden vuoden lupaukseni, haha. Mä näen jostain syystä itseni asumassa Italiassa, mutta ajankohdasta en ole vielä ihan varma. Haaveena on päästä muuttamaan kuitenkin vielä tämän vuoden aikana. Asunto ja työpaikkakin olisi siellä jo tarjolla, joten saa nähdä kuin tässä vielä käy. Otin jo ensimmäiset pienet askeleet kohti tätä unelmaa ja laitoin valtavasti tavaraa ja vaatetta just myyntiin. Samalla on tarkoitus saada sisustus täällä kotona täysin valmiiksi ja houkuttelevaksi asunnon myyntiä ajatellen. 

Kävin tänään pitkästä aikaa töiden jälkeen akupunktiossa ja todettiin Mirvan kanssa, että mun keho oli aivan tukossa. Ei meinannu mennä monet neulat edes nahan läpi ja yksi jäi jopa jumiin, eikä lähteny enää irti ihosta. Ei oo koskaan aiemmin sattunut neulojen laitto yhtä paljon kuin tänään. Nyt olo on tooooodella rentoutunut ja tekis mieli mennä jo nukkumaan. Pitää muistaa juoda nyt paljon vettä, jotta keho pääsee puhdistumaan paremmin. Perjantaina menen tekemään töiden jälkeen Mirvalle Reikihoidon vastapalvelukseksi. Onneks tää työviikko on kohta taputeltu, koska viikonloppuna on luvassa kaikkea kivaa ihanien ystävien kanssa. Miten te piristätte itseänne tämän pimeyden ja kylmyyden keskellä? Mulle tää tuottaa vaikeuksia, mutta pitää vaan ajatella positiivisia ajatuksia ja nähdä enemmän ystäviä. 

Back in business

Arki on koittanut ja mieli on todella haikea. Tuntui todella vaikealta palata normaaliin elämään täällä kotimaassa, koska osa sydämestä jäi Italiaan. Matkani starttasi siis Tallinnasta, jossa tapasin ystäviäni ja illalla 23.12. lensin sieltä sitten Milanoon. Siellä minua oli kentällä vastassa eräs paikallinen erittäin mukava tyyppi, johon olin tutustunut couchsurfinngin kautta. Kävimme yöllä hieman kävelemässä Milanon keskustassa ja joskus kahden pintaan menin hotelliin nukkumaan. Aamusta kierreltiin vähän lisää ja käytiin porukalla syömässä.

Kello 14 hyppäsin viime hetkellä junaan, joka kuljetti mut kolmessa tunnissa Roomaan. Huomasin lipun varatessani jo täällä Suomessa, että sain jostain syystä istuinpaikan numero 7 riviltä 7. Tiesin jo silloin, että tämä matka on johdatusta ja että matkan syy selviää perillä. Roomassa mua oli vastassa eräs toinen ihana italialainen, johon olin myös tutustunut aiemmin couchsurfingin kautta. Tämä herra asui 7. kerroksessa ja asunto johon saavuin tuntui heti kodilta. 

Parin tunnin kuluttua ensi tapaamisestamme istuimme jo hänen perheensä sekä sukunsa kanssa samassa joulupöydässä ja olo oli uskomattoman hieno. Italialaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja ystävällisiä, joten heti ensimmäisenä päivänä mun hieman negatiivinen mielikuva itskuista kyllä karisi pois. Myös joulupäivä meni houstaajani toisen puolen suvun kanssa istuessa ja syödessä. Otettiin rennosti ja nautittiin vapaista. Meillä synkkas siis todella hyvin mun houstaajan kanssa ja jo heti ensi hetkestä lähtien meistä tuntui kuin tunnettaisiin toisemme jo jostain entisestä elämästä saakka. Harvoin tapaa ihmisiä, joihin on tuollainen yhteys. Myös telepatia toimi monesti.

Välipäivät kuljin houstaajani mukana hänen työssään ja avustin häntä erinäisissä työtehtävissä. Monet hänen työntekijöistään olivat lomilla, joten apuni oli enemmän kuin tervetullutta. Täytin Italiassa ollessa myös vuosia ja siitäkin päivästä tuli ikimuistoinen kiitos ihanan houstaajani. Päivä alkoi tosin hieman surullisesti, kun menimme aamusta houstaajani ystävän hautajaisiin. Annoin kirkossa hänelle samalla reikihoitoa ja tunnettiin molemmat mieletön energiavirta. Hautajaiset olivat kaunis ja liikuttava seremonia, vaikka en tuntenutkaan sieltä ketään muita. Aika pysähtyi ja hävisi. 

Oli tarkoitus mennä tuona päivänä käymään myös Colosseumissa, mutta se oli ehditty jo sulkea siinä vaiheessa, kun päästiin portille. Onpahan yksi syy lisää palata takaisin. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia lomasuunnitelmia eikä ennakko-odotuksia matkaa kohtaan, joten vältyin myös stressiltä ja pystyin täten nauttimaan lomastani täysillä. Nautin jopa skootterin selässä istuessa niin paljon tuosta hetkestä, että vaivuin useasti jännään meditatiiviseen olotilaan. On vaikeaa selittää edesä kaikkea sitä mitä siellä koin, koska se oli itsellenikin jotain uutta. Koin valtavaa kunnioitusta, rauhaa ja rakkautta elämää kohtaan. Unohdin tyystin muun maailman ja kaiken sen elämän, joka mulla on täällä Suomessa. Elin todella hetkessä ja nautin olostani.

Museoissa sekä muissa nähtävyyksissä juokseminen tuntui todella hullulta ajatukselta, joten en pakottanut itseäni mihinkään mihin en oikeasti halunnut. Katselin monia turisteja, jotka haahuilivat pitkin katuja kartta kädessä ja räpsivät kuvia minkä kerkesivät, mutta eivät silti näyttineet todella nauttivan reissustaan. He näyttivät enemmänkin suorittavan lomaansa ja tekivät niitä juttuja, mitä ihmiset olettavatkin turistien tekevän. Mua ahdisti jo ajatuskin siitä, että olisin poseerannut kaikkien mahdollisten patsaiden ja monumenttien edessä tekohymy kasvoilla. Mä halusin ikuistaa fiiliksiä ja aitoja hetkiä. Otin jopa tavallista vähemmän kuvia koko matkan aikana. En halunnut pilata upeita hetkiä seuraamalla niitä linssin läpi, vaan halusin tuntea ne koko olemuksellani. Ajattelin monesti, että haluan tuon hetken kestävän ikuisesti. 

  
Mitä mulle jäi siis tuosta matkasta käteen? Valtava määrä upeita muistoja, ihania uusia ystäviä ja mielettömiä oivalluksia. Opin samalla myös itsestäni. Opin taas hieman lisää kärsivällisyyttä. Opin kuuntelemaan ja seuraamaan paremmin intuitiota. Opin olemaan hetkessä. 

Entäs nyt sitten? Miten elämä jatkuu tästä? Mulla on joka päivä vaan entistä vahvempi fiilis siitä, että haluan palata pian takaisin tuonne, missä sielullani oli rauhaisaa olla. Tämä vuosi tulee olemaan isojen muutosten aikaa. Tulen tekemään todella isoja päätöksiä elämässäni. Tulen kuuntelemaan sydämeni ääntä entistä vahvemmin. Olen ansainnut sen. Mitä te odotatte tältä vuodelta?

Eläkää unelmianne!