Puhdistautumista

Tämä kesä on ollut varsin poikkeuksellisen rankka fyysisesti. Kehoni on nimittäin ollut koko kesän pahojen rytmihäiriöiden kiusaama. Tälläkin hetkellä sydän lyö aivan ihmeelliseen tahtiin, eikä siihen tunnu auttavan edes meditointi ja reiki. Sydän saattaa lyödä n. 30 sekuntia normaalisti ja sen jälkeen syke kohoaa n. 130 tienoille toiseksi 30 sekunniksi. Tällainen tietysti pistää väkisinkin rintaan valtavan ahdistuksen ja paineen tunteen. Muutaman kerran olen saanut Virossa ollessa tämän seurauksena jopa paniikkikohtauksen. 

Noin 1,5 vuotta sitten sydämeni tutkittiin täysin magneettikuvauksella, holter-laitteella, rasituskokeella sekä ultralla, eikä siitä löytynyt mitään vikaa. Lääkkeitä tosin lääkärit määräsivät, mutta niistä kieltäydyin kohteliaasti. Silloin tiesin rytmihäiriöiden olevan stressiperäistä, mutta tällä hetkellä elämässäni on kaikki hyvin, eikä stressiä liiemmin ole. Onneksi elämässäni on kaksi ihanaa kisulia, jotka auttavat jaksamaan.

 Rakkaat karvapallerot & stressinlievittäjät

Olen jutellut asiasta myös ystävieni kanssa ja monella muullakin on ilmennyt viime aikoina rajuja puhdistautumisreaktioita, kuten oksentelua, vatsakipuja ja erinäisiä tuntemuksia solar plexuksessa. Uskon, että meitä valmistellaan tällä hetkellä uusiin energioihin. Sovimme tänä iltana pienen ryhmän kanssa pitävämme yhteismeditaation, kukin omassa kodissaan. Oli kyllä melkoiset energiat meditaation aikana! Sain jopa viestin, jossa minua kehotettiin avaamaan sydämeni rakkaudelle, jota minulle halutaan antaa. Olenkin tuntenut viimeisen kuukauden todellista vastustamista, ikään kuin kieltänyt itseltäni rakkauden, sekä sen antamisen että vastaanottamisen. Sisimmässäni olen ikään kuin ajatellut, etten ansaitse kaikkea sitä rakkautta, vaikka hölmöähän se on ajatella niin.  

Kipeenä en ole ollut kahteen vuoteen, en edes flunssassa. Muuten kyllä on ollut kaikenlaisia ihmeellisiä hetkittäisiä vaivoja, kuten korvasärkyä ja silmäkipua/pistelyä, joita sain kokea nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Kivut lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin!

 

 

Kävin pari viikkoa sitten varmuuden vuoksi kaikissa mahdollisissa verikokeissa, jotka näyttivät minun olevan täysin terve. Kävin lisäksi vatsakipujen takia jopa ultraäänitutkimuksessa, mutta sielläkin näytti kaikki olevan kunnossa munuaisia myöten. Eli syytä huoleen ei pitäisi olla.
Pitäisi ottaa oppia noista kissoista, jotka osaavat nauttia joka hetkestä, kuten kuvista näkyy.

Saa nyt nähdä mitä tuleva syksy tuo tullessaan ja kauanko nämä rytmihäiriöt vielä jatkuvat. Olen kiitollinen, että ympärilläni on niin monia rakastavia ihmisiä, jotka tukevat ja auttavat. Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia?

Rakkautta ja valoa sydämiinne!

Aurinkoa, joogaa ja mantroja

Kertakaikkisen ihana vapaapäivä takana! 

Heräsin tänä aamuna klo. 5 siihen, että kissani pudotti kukkaruukun lattialle, joka tietysti meni pirstaleiksi. Sen jälkeen ei tullutkaan sitten unta muutamaan tuntiin, vaan pää oli täynnä kaiken maailman ideoita ja jopa runosuoni yritti sykkiä. Siinä vaiheessa ajattelin, ettei tästä päivästä tule varmaankaan kovin hyvä, mutta toisin kävi!

Kerrankin sain vapaapäivänäni rentoutua auringossa, ilman minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. 

Siinä sitten nurmikolla maatessani sain idean lähteä Vallilan Kapsäkkiin, johon ystäväni oli minut kutsunut. Siellä vietettiin ilmaista jooga/kulhokylpy/Bhajaniltaa klo. 17.30-21. Joogaopettajana toimi intialainen guru Romison Kshetrimayum. Hän on opiskellut joogaa vuodesta 1989 lähtien ja toiminut Delhin luonnonlääketieteellisessä sairaalassa jooga-asiantuntijana vuosina 2004-2009. Aika suuri kunnia oli päästä hänen oppilaakseen tunniksi! Pysyin ihmeen hyvin mukana liikkeissä, vaikka en ollut joogannut noin puoleen vuoteen ja kädessäni on pieni vamma. Joogan lopussa taiteilijaystäväni Vinha Jonna teki kahden naisen (Henrican & Enkelin) kanssa meille kulhokylvyn tiibetiläisillä kulhoilla. Sen jälkeen olimme varsin rentoutuneita ja hyvillä mielin.

Kulhokylvyn jälkeen

Tämän jälkeen vuorossa olivat Bhajan People, johon myös joogaopettajamme Romison Kshetrimayum osallistui. Tämä ihana ryhmä koostuu hyvin erilaisista ihmisistä, jotka soittavat erilaisia soittimia ja laulavat mantroja. Ystäväni Vinha Jonna kuuluu myös tähän ryhmään ja olen itsekin soittanut siellä kerran Jonnan kulhoja. 

Ihana  Vinha Jonna <3

Viime kerrasta olikin jo kauan aikaa, kun olin mukana laulamassa mantroja. Ryhmään oli tullut tällä välillä uutta vahvistusta. Tiedä minkälaiseksi tuo ryhmä vielä kehkeytyy, kun ovat niin taitavia! Tänään meitä oli paikalla 27 henkeä ringissä, joten voitte vain kuvitella sen energiamäärän joka siitä yhteislaulusta ja soitosta syntyi. Itse nautin laulamisesta ja soittamisesta suunnattomasti. Samalla rupesin miettimään mitä soittimia haluan hankkia itselleni. Listalle tuli tiibetiläisen kulhon lisäksi nyt kellot ja helistin.

Tänään juhlittiin lisäksi Krisnan syntymää, päivän virallinen nimi on Janmastami. Tunnenkin nyt suurta kiitollisuutta tätä päivää kohtaan ja niitä ihmisiä, jotka mahdollistivat kaiken tämän ihanuuden.

Ilta päättyi tuttuun tapaan Om-mantraan. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana päivä!

Kiitos, kiitos, kiitos!

Uudet tuulet puhaltaa

Heippa ihanat, olen taas takaisin blogimaailmassa! :)

On ollut sen verran meneväinen kesä, että oli pakko pitää hieman lomaa kirjoittamisesta. Toivottavasti en ole menettänyt kaikkia rakkaita lukijoitani tämän tauon takia. On tullut reissattua taas kerran Virossa pariin otteeseen ja pakko sanoa, että tämä kesä on ollut yksi kaikkien aikojen parhaimmista. Uudet lempeämmät tuulet puhaltavat vihdoin elämässäni!

Viron mahtavat maisemat
 

Olen saanut uuden tuttavuuden Virosta. On ollut ihanaa tuntea itsensä pidetyksi ja välitetyksi. Tämä kyseinen herrasmies tosin lähtee pian viideksi kuukaudeksi työkomennukselle Afrikkaan, joten nyt pitää nauttia kaikista hetkistä täysillä. Saan tosin opetella kärsivällisyyttä, joka onkin yksi tämän elämäni suurimmista oppiläksyistäni.
 

 

Maisemia Pärnusta

Lomaa sain pidettyä 10 päivää, kiitos esimieheni, joka järjesti minulle ylimääräisiä vapaapäiviä. Myös töissä puhaltavat uudet tuulet ja uudet haasteet. Kaikki palaset alkavat pikku hiljaa loksahtaa paikoilleen, pitkän ajan jälkeen. 

Vietin siis 6 päivää lomastani ihanassa Virossa, jossa reissasin yhteensä n. 700km ympäriinsä. 
 

 Tällainen kierros tuli tehtyä tällä kertaa
 

Saan taas kiittää mahtavia virolaisia ystäviäni, jotka veivät minut ihaniin paikkoihin. Tosin reissasin itse bussilla Tallinnasta Pärnuuseen ja sieltä edelleen kimppakyydillä Tarton lähelle Pyhäjärvelle juhannuksen viettoon. Siellä olikin iso 20 hengen porukka, josta tunsin vain 2 henkilöä entuudestaan. Reissasin siis ensimmäistä kertaa ilman suunnitelmia ja päätin vasta kunkin päivän aamuna mihin lähden seuraavaksi, yksin. Mikä parasta, sain matkalta myös uusia ystäviä!

Keila-Joan putousmaisemia

Tuonnekin ihanaan Keila-Joaan on vain 31 km matka Tallinnasta. Tämän kertainen postaus on nyt koko kesän ajalta, joten kuvia ja juttua riittää. 
 

Pärnussa sain lounasseuraksi viihdyttäviä pikkulintuja

Ei uskoisi, että niinkin pienessä maassa voi olla niin erilaisia kaupunkeja. Toisinaan tuntui kuin olisi ajanut pitkin Keski-Eurooppaa.

Viimeisin reissuni oli Pärnuun  heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Vietin tämän viikonlopun uuden tuttavuuden kanssa. Taas kerran sain aivan mahtavat muistot. Lauantai-iltana päätimme lähteä kävellen rantaviivaa pitkin rannalla järjestettyyn festivaaliin, jonne oli 5-6 km matka. Alla olevasta kuvasta näkyy lähtötilanne ja kaukana näkyy iso kumpu, jonne kävelimme auringonlaskussa. 
 

 Pärnun ihana ranta

Uusi tuttavuus pitää myös valokuvauksesta, kuten minäkin ja siitä johtuen otimme varmaan pari sataa kuvaa tuona iltana. Kävelymatka kesti n. 1,5 tuntia. Joten pakko laittaa muutama kuva vielä tuosta ikimuistoisesta illasta. :)
 

 

Ilta päättyi lopulta yhteiskuvaan

 

Nyt ollaankin sitten vietetty 2 viikonloppua yhdessä täällä kotimaassa ja olen saanut esitellä Helsinkiä. Viime viikonloppuna tuli käytyä Suomenlinnassa, jonne on kiva viedä aina ulkomaalaisia. 
 

                Purjehdusmaisemissa                     

Mielenkiinnolla jään odottamaan ensi viikon viikonloppua, jolloin herra saapuu taas Helsinkiin. Tämän jälkeen ei nähdäkään sitten piiiiitkään aikaan, joten tulee olemaan haikeat fiilikset. 

 

Nauttikaa kesästä ja valosta!