Kipuillen kohti kevättä

Se on kohta helmikuu ja lasken tässä jo päiviä seuraavaan minilomaani. Viime viikolla kävin ihanan osteopaattini Eeron hoidossa, kun selkäni alkoi olemaan joulukuisen auto-onnettomuuden jäljiltä melkoisen huonossa jamassa. Eero totesikin, että nyt tais mun selkä tehdä ennätyksen, nimittäin jumiennätyksen! Olin säälittävän huonossa kunnossa ja eipä tuo selkä vieläkään ihan kunnossa ole. Eilen kävin töiden jälkeen taas kerran akupunktiossa ja ens viikon maanantaina menen taas Eeron vastaanotolle. Vaikka autokolari ei ollutkaan pahimmasta päästä, niin kyllä se nokkakolari on aiheuttanut mun kehoon merkittäviä vikoja. Eero osasi hyvin yhdistää kolarissa olleen jarrujalan ja selkäkrempan sekä turvavyöstä aiheutuneen jumin. Todennäköisesti tämän takia ne akuneulatkaan ei oikein meinannut upota viime kerralla, mutta eilen ei tehnyt yhtään kipeää. Kaikkea sitä oppiikin noissa hoidoissa! 

Tämän hetkinen vointi on kiikunkaakun. Selkä meni tänään töissä taas vähän enemmän jumiin, kun se ei oikein tykkää istumisesta. Yritin siinä sitten seisoskella enemmän ja kävelin töiden jälkeen pienen lenkin. Kävelin myös tekemään ystävälleni Mirvalle Reikihoidon ja vein hänelle kassillisen hyväkuntoisia vaatteita. Kävi hyvä tuuri, kun kaikki vaatteet oli just sopivan kokoisia ja saajalle mieleisiä. Sain itse kokeiluun uutta luomusaippuaa ja luomutuoksukynttilän. Kyllä nyt kelpaa!

Nyt ajattelin hieman rullailla selkääni foamrollilla ja kipittää kiltisti nukkumaan, joten ihanaa loppuviikkoa!

Arjen haasteet

Ciao! 

Täällä sitä istutaan tunnelmavalaistuksessa ja kuunnellaan rentouttavaa meditaatiomusiikkia. Tänään ja eilen oli hieman stressaavat päivät töissä, joten mieli kaipaa nyt rauhoitusta yötä vasten. Kuukauden päästä tähän aikaan vietän iltaa Roomassa, jonne varasin viime viikolla uuden matkan. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin vain pidennetty viikonloppu, joten pitää ottaa kaikki ilo irti minilomasta. Ja sinne Colosseumiinkin haluan vihdoin päästä. Ajattelin viettää tänä vuonna kaikki merkittävät juhlapyhät Italiassa, koska olen vaan päättänyt näin. Olkoon se mun uuden vuoden lupaukseni, haha. Mä näen jostain syystä itseni asumassa Italiassa, mutta ajankohdasta en ole vielä ihan varma. Haaveena on päästä muuttamaan kuitenkin vielä tämän vuoden aikana. Asunto ja työpaikkakin olisi siellä jo tarjolla, joten saa nähdä kuin tässä vielä käy. Otin jo ensimmäiset pienet askeleet kohti tätä unelmaa ja laitoin valtavasti tavaraa ja vaatetta just myyntiin. Samalla on tarkoitus saada sisustus täällä kotona täysin valmiiksi ja houkuttelevaksi asunnon myyntiä ajatellen. 

Kävin tänään pitkästä aikaa töiden jälkeen akupunktiossa ja todettiin Mirvan kanssa, että mun keho oli aivan tukossa. Ei meinannu mennä monet neulat edes nahan läpi ja yksi jäi jopa jumiin, eikä lähteny enää irti ihosta. Ei oo koskaan aiemmin sattunut neulojen laitto yhtä paljon kuin tänään. Nyt olo on tooooodella rentoutunut ja tekis mieli mennä jo nukkumaan. Pitää muistaa juoda nyt paljon vettä, jotta keho pääsee puhdistumaan paremmin. Perjantaina menen tekemään töiden jälkeen Mirvalle Reikihoidon vastapalvelukseksi. Onneks tää työviikko on kohta taputeltu, koska viikonloppuna on luvassa kaikkea kivaa ihanien ystävien kanssa. Miten te piristätte itseänne tämän pimeyden ja kylmyyden keskellä? Mulle tää tuottaa vaikeuksia, mutta pitää vaan ajatella positiivisia ajatuksia ja nähdä enemmän ystäviä. 

Back in business

Arki on koittanut ja mieli on todella haikea. Tuntui todella vaikealta palata normaaliin elämään täällä kotimaassa, koska osa sydämestä jäi Italiaan. Matkani starttasi siis Tallinnasta, jossa tapasin ystäviäni ja illalla 23.12. lensin sieltä sitten Milanoon. Siellä minua oli kentällä vastassa eräs paikallinen erittäin mukava tyyppi, johon olin tutustunut couchsurfinngin kautta. Kävimme yöllä hieman kävelemässä Milanon keskustassa ja joskus kahden pintaan menin hotelliin nukkumaan. Aamusta kierreltiin vähän lisää ja käytiin porukalla syömässä.

Kello 14 hyppäsin viime hetkellä junaan, joka kuljetti mut kolmessa tunnissa Roomaan. Huomasin lipun varatessani jo täällä Suomessa, että sain jostain syystä istuinpaikan numero 7 riviltä 7. Tiesin jo silloin, että tämä matka on johdatusta ja että matkan syy selviää perillä. Roomassa mua oli vastassa eräs toinen ihana italialainen, johon olin myös tutustunut aiemmin couchsurfingin kautta. Tämä herra asui 7. kerroksessa ja asunto johon saavuin tuntui heti kodilta. 

Parin tunnin kuluttua ensi tapaamisestamme istuimme jo hänen perheensä sekä sukunsa kanssa samassa joulupöydässä ja olo oli uskomattoman hieno. Italialaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja ystävällisiä, joten heti ensimmäisenä päivänä mun hieman negatiivinen mielikuva itskuista kyllä karisi pois. Myös joulupäivä meni houstaajani toisen puolen suvun kanssa istuessa ja syödessä. Otettiin rennosti ja nautittiin vapaista. Meillä synkkas siis todella hyvin mun houstaajan kanssa ja jo heti ensi hetkestä lähtien meistä tuntui kuin tunnettaisiin toisemme jo jostain entisestä elämästä saakka. Harvoin tapaa ihmisiä, joihin on tuollainen yhteys. Myös telepatia toimi monesti.

Välipäivät kuljin houstaajani mukana hänen työssään ja avustin häntä erinäisissä työtehtävissä. Monet hänen työntekijöistään olivat lomilla, joten apuni oli enemmän kuin tervetullutta. Täytin Italiassa ollessa myös vuosia ja siitäkin päivästä tuli ikimuistoinen kiitos ihanan houstaajani. Päivä alkoi tosin hieman surullisesti, kun menimme aamusta houstaajani ystävän hautajaisiin. Annoin kirkossa hänelle samalla reikihoitoa ja tunnettiin molemmat mieletön energiavirta. Hautajaiset olivat kaunis ja liikuttava seremonia, vaikka en tuntenutkaan sieltä ketään muita. Aika pysähtyi ja hävisi. 

Oli tarkoitus mennä tuona päivänä käymään myös Colosseumissa, mutta se oli ehditty jo sulkea siinä vaiheessa, kun päästiin portille. Onpahan yksi syy lisää palata takaisin. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia lomasuunnitelmia eikä ennakko-odotuksia matkaa kohtaan, joten vältyin myös stressiltä ja pystyin täten nauttimaan lomastani täysillä. Nautin jopa skootterin selässä istuessa niin paljon tuosta hetkestä, että vaivuin useasti jännään meditatiiviseen olotilaan. On vaikeaa selittää edesä kaikkea sitä mitä siellä koin, koska se oli itsellenikin jotain uutta. Koin valtavaa kunnioitusta, rauhaa ja rakkautta elämää kohtaan. Unohdin tyystin muun maailman ja kaiken sen elämän, joka mulla on täällä Suomessa. Elin todella hetkessä ja nautin olostani.

Museoissa sekä muissa nähtävyyksissä juokseminen tuntui todella hullulta ajatukselta, joten en pakottanut itseäni mihinkään mihin en oikeasti halunnut. Katselin monia turisteja, jotka haahuilivat pitkin katuja kartta kädessä ja räpsivät kuvia minkä kerkesivät, mutta eivät silti näyttineet todella nauttivan reissustaan. He näyttivät enemmänkin suorittavan lomaansa ja tekivät niitä juttuja, mitä ihmiset olettavatkin turistien tekevän. Mua ahdisti jo ajatuskin siitä, että olisin poseerannut kaikkien mahdollisten patsaiden ja monumenttien edessä tekohymy kasvoilla. Mä halusin ikuistaa fiiliksiä ja aitoja hetkiä. Otin jopa tavallista vähemmän kuvia koko matkan aikana. En halunnut pilata upeita hetkiä seuraamalla niitä linssin läpi, vaan halusin tuntea ne koko olemuksellani. Ajattelin monesti, että haluan tuon hetken kestävän ikuisesti. 

  
Mitä mulle jäi siis tuosta matkasta käteen? Valtava määrä upeita muistoja, ihania uusia ystäviä ja mielettömiä oivalluksia. Opin samalla myös itsestäni. Opin taas hieman lisää kärsivällisyyttä. Opin kuuntelemaan ja seuraamaan paremmin intuitiota. Opin olemaan hetkessä. 

Entäs nyt sitten? Miten elämä jatkuu tästä? Mulla on joka päivä vaan entistä vahvempi fiilis siitä, että haluan palata pian takaisin tuonne, missä sielullani oli rauhaisaa olla. Tämä vuosi tulee olemaan isojen muutosten aikaa. Tulen tekemään todella isoja päätöksiä elämässäni. Tulen kuuntelemaan sydämeni ääntä entistä vahvemmin. Olen ansainnut sen. Mitä te odotatte tältä vuodelta?

Eläkää unelmianne!

Terveisiä Roomasta!

Ciao!

Viime hetket Italiassa alkavat olla käsillä ja maanantaina on edessä paluu kotiin. Mieli on jo nyt haikea, sillä tää matka on ylittänyt kaikki odotukset ja ollut varmasti elämäni paras reissu. Pää on todella sekaisin ajatuksista ja ideoista. Oon saanut tutustua niin upeisiin ihmisiin, että en voisi olla kiitollisempi. Mut on otettu vastaan niin avosylin, että oon saanut pidätellä ilon kyyneleitä vähän väliä. Ja tämä Rooman energia on jotain aivan mieletontä. Jo ensimmäisenä päivänä, kun kävelin yksin joen vartta alkoivat kyyneleet valumaan pitkin poskiani. Minut valtasi todella syvä tunne, jota en osaa edes kuvailla. Houstaajani perhe on myos ottanut mut niin hyvin vastaan, että täytyy vaan ihmetellä näiden italialaisten vieraanvaraisuutta. Tulimme eilen Firenzestä, jossa yövyimme yhden yön. Firenzessä vallitsi todella erilainen energia kuin Roomassa, enkä viihtynyt siellä yhtä hyvin, vaikka kaunis kaupunki tuokin on.

Tänään sunnuntaina on tarkoitus mennä vihdoin tunnustelemaan Colosseumin hyytävää energiaa. Kävimme sen ulkopuolella jo eräs päivä ja jo tuolloin ihoni meni kananlihalle ja tunsin yhtäkkiä olevani mies. Sitä on vaikea selittää, mutta siinä portilla seistessäni mä tunsin ihmeellistä miehekästä energiaa. Ehkä mä oon elänyt siellä joskus muinoinaan miehenä. Koko kaupunki tuntuu hyvin tutulta, joten olen aika varma, että olen elänyt täällä joskus aiemmassa elämässäni. Tulen varmasti palaamaan tänne hyvinkin piakkoin ja saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voipi olla mahdollista, että muutan tänne jonain päivänä asumaankin. Kirjoitan aiheesta lisää palattuani Suomeen. Buonanotte!