Sain tänään piristävää seuraa, kun ystäväni kävi luonani viisi vuotiaan tyttärensä kanssa. Kivut unohtuivat hetkessä, kun sain nauraa ja hassutella tytön kanssa. Jouduin makaamaan lähes koko vierailun ajan olohuoneeni lattialla, koska kaikki muut asennot olivat niin tuskaisia. Tämä pieni tyttö ei kuitenkaan kiinnittänyt onneksi mitään huomiota tähän seikkaan, eikä myöskään siihen, että vaikeroin vähän väliä kipujen takia. Voi että, kun kaikki aikuisetkin käyttäytyisivät tällä tavalla! Olen saanut tuntea viime päivinä häpeää liikkuessani ihmisten ilmoilla, mutta häpeän tunteminen on ollut oikeastaan varsin vapauttavaa. Harvoin sitä on sellaisessa tilassa, johon ei voi itse vaikuttaa. Tänäänkin käydessäni ystäväni avustuksella kaupassa, herätin kyllä huomiota ja pariin otteeseen silmäni kostuivat tuskasta. Toisaalta tilanne antoi itsevarmuudelleni tilaisuuden kasvaa.
Ystäväni ihana lapsonen pisti minut miettimään omia haaveitani. Olen nyt koko illan sitten pohtinut, että haluaisin viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Sainkin tässä sellaisen idean, että voisin ottaa vaikka kerran kuussa ystävien lapset kotiini ilmaishoitoon. Ystäväni saisivat siten levätä hetken, käydä esim. leffassa tai viettää kahden keskeistä aikaa puolisoidensa kanssa. Samalla lapset saisivat leikkiä kissojeni kanssa ja esim. askarrella minun kanssani. Mitä luulette, toimisiko tällainen juttu? Mähän haaveilen muutenkin oman lastenhoitopaikan perustamisesta..
Paras kivunlievittäjä Lia <3
Toinen
idea, jonka haluaisin toteutuvan liittyy ystäviini. Haluaisin kokoontua
porukalla esim. kerran kuussa jonkun kotiin tekemään erilaisia
hoitoja/meditaatioita. Tämä siis vaihtarimeiningillä ja esimerkiksi
niin, että jokainen osallistuja toisi aina mukanaan myös jotain pientä
purtavaa. Nykyään kaikki, kun tuntuvat olevan niin kiireisiä, ettei ole mukamas ikinä aikaa nähdä ystäviä.
Nähtäväksi jää toteutuvatko nämä toiveet ja millaisella aikataululla..
Olkaa lempeitä itsellenne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti