Taas se tapahtui, selkäni meni pahaan jumiin samasta kohtaa kuin viime joulukuussakin. Nyt olen toista päivää sitten sairaslomalla, joka jatkuu koko loppuviikon. Olen ollut täysin invalidina nyt yli vuorokauden ja aikalailla ystävieni tuen varassa. Heräsin eilen aamulla normaalisti ja rupesin valmistautumaan töihin lähtöön, kun tunsin kylpyhuoneessa ollessani jäätävää kipua alaselässäni. Heti tämän jälkeen tunsin kuinka silmissäni pimeni ja seuraavaksi tipuin suoraan lattialle. En tiedä kauanko olin siinä tilassa, mutta kun näköni palautui, huomasin kuinka korvissani suhisi voimakkaasti. Pelkäsin, että olen saanut sydänkohtauksen, koska olin myös aivan märkä hiestä. Raahauduin sitten makuuhuoneeseeni kontaten, koska muistin kännykkäni olevan siellä, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Sitten piti päästä pystyyn ja mennä olohuoneeseen, jossa puhelimeni sijaitsi. Huusin siinä vaiheessa kuin hyeena. Lopulta pääsin puhelimen äärelle ja sain soitettua esimiehelleni sekä ystävälleni, joka riensi oitis apuun toiselta puolelta kaupunkia.
Lähdimme yhdessä sitten ystäväni kanssa Mehiläiseen autokyydillä. Lääkäriltä en saanut minkäänlaisia neuvoja, vaan hän kirjoitti ainoastaan nopeasti sairaslomatodistuksen sekä reseptin. Pääsin kokeilemaan samalla myös ensimmäistä kertaa elämässäni pyörätuolia. Kävely oli sen verran vaivalloista ja olisi pitänyt kävellä portaita ylös alas, että päätimme helpottaa kulkua. Tämän jälkeen kävelimme matovauhtia apteekkiin, jossa totesin ystävälleni, että "voi kun mulla olisi tukivyö, niin voisin liikkua paremmin". Ystäväni päätti sitten yllättäen ostaa minulle sellaisen ja ilmoitti sen olevan ennakkojoululahja! Siis kuinka ihana ja välittävä ystävä minulla onkaan! <3
Seuraavaksi lähdimme yhdessä kohti kotiani, tosin ensin oli käytävä kaupassa. Ystäväni kantoi ostokseni ja imuroi vielä lopuksi kotini sekä antoi hieman energiahoitoa. Hän oli kyllä tehnyt aamusta asti minulle kaukohoitoa. Lääkärissä ollessani hän soitti lisäksi muutamalle yhteiselle ystävällemme ja kertoi tapahtuneesta, pyytäen myös heiltä kaukohoitoa minulle. Sain siis eilen neljältä ihanalta naiselta hoitoa. Olen kyllä sanoin kuvailemattoman kiitollinen tuollaisista ystävistä!
Tänä aamuna selkä oli kuitenkin entistä huonommassa jamassa, mutta onnekseni sain heti aamusta erään toisen ystävän apuun. Hän hieroi hieman selkääni ja auttoi siivoamaan jälkiäni. Se tunne, kun ei pärjää yksin omassa kodissaan on kyllä todella pelottava. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei ole ollut koskaan helppoa minulle, mutta nyt päätin ottaa nöyränä kaiken avun vastaan.
Lonkkani oli sen verran vinossa krampin takia, että jaloissani oli 2 cm pituusero. Tämä saatiin onneksi korjattua hetkessä. Hoito sattui jonkin verran, mutta oli sen arvoista. Viivyin vastaanotolla alle tunnin ja hintaa kertyi 80€. Huomenna olon pitäisi olla jo parempi. Nyt pidän 15 minuuttia kylmäpussia selässä ja otan yöksi Sirdaludia sekä Panacodia.
korvaamaton rollaattorini
Kotiin tullessani oveeni koputettiin ja ovella seisoi parikymppinen naapurini, johon olin törmännyt tuntia aiemmin rapussa. Hän oli nähnyt kuinka vaivalloisesti liikuin ja tiesi selkäni olevan kipeä. Poika kysyi tarvitsenko huomenna apua ja ilmoitti, että voisi töiden jälkeen käydä minulle kaupassa. Siis miten ihana poika! Toinen naapurini toimi tänään oven aukaisijana, kun en itse päässyt avaamaan ovea apujoukoilleni. Olen kyllä niin kiitollinen sekä ihanista naapureista että ihanista ystävistä. Hiljaiseksi vetää suorastaan..
Nyt taidan liihottaa pikku hiljaa höyhensaarille..
Kiitos kaikille auttajille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti