Lopuksi kysyin vielä neuvoa naksuvaan leukaani, johon osteopaatti totesi sen hoitamisen tuntuvan sitten erittäin ilkeältä. Sanoin kestäväni kyllä kivun, jolloin hän veti kumihanskat käteensä ja käski minun avata suuni. Tämän jälkeen hän laittoi sormensa suuhuni ja heilutteli varovasti leukani. Pahin oli kuitenkin vasta edessä. Seuraavaksi hän paineli leuan lihaksia hammasrivistön takaa sormella niin kovaa, että kyyneleet valuivat silmistä ja kipu oli sanoinkuvailematon. Leukalihakset ovat siis toiselta puolelta erittäin jumissa ja niitä voi itsekin hieroa auki. Ei kyllä ole houkutteleva ajatus tuo. Suussani tuntuu edelleen lievää kipua eilisen jäljiltä ja leuka naksuu vieläkin, joten todennäköisesti joudun kokemaan tuon tuskan vielä monesti uudestaan.
Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että kävin osteopaatin vastaanotolla ja seuraavan kerran olen menossa sinne jo ensi viikon maanantaina. Jatkossa ajattelin käydä ainakin muutaman kerran vuodessa hoidattamassa kropan kuntoon, jotta vältyn tukalilta tilanteilta.
Olen suunnitellut, että hoidatan muutenkin itseni hyvään kuntoon ennen kuin täytän 30 vuotta ja siihen on siis aikaa vähän reilu kuukausi. Haluan aloittaa tulevan vuoden terveemmin kuin koskaan! Päässä pyörii myös ajatus jonkinlaisen kurssin käymisestä, mutta en tiedä vielä millaisesta. Taidanpa pyytää enkeleitä ja oppaaltani jonkinlaista opastusta oikeanlaisen kurssin löytymiseen. Kenties eksyn taas "vahingossa" jollekin nettisivulle, jossa on ilmoitus uudesta kurssista. ;)
Huomaa kyllä, että talvi alkaa tehdä tuloaan, kun väsymys painaa luissa ja ytimessä. Mistä te saatte energiaa päiviinne näin pimeänä aikana?
Positiivista mieltä päiviinne!
Naksuva leuka kuulostaa niin tutulta. Energiaa saa juuri siitä positiivisuudesta, yhdessä olosta, luonnosta. Ihanaa viikkoa!
VastaaPoista