Hulluutta vai rohkeutta, vai hullun rohkeaa

Viikko hurahti ihanan vauhdilla! Reissuvalmistelutkin on edennyt kivaa vauhtia. Nyt alkaa mun Espanjan matka saada taas uusia jännittäviä suunnitelmia. Eräs paikallinen ehdotti minulle tänään erästä nettisivustoa (blablacar), jonka avulla voi päästä kulkemaan edullisesti paikallisten autokyydillä kaupungista toiseen, kymmenessä eri maassa. Mä tietysti innostuin heti tuollaisesta! Hullua kuin mikä, mutta niin siistiä! Mä kokeilin viime kesänä Virossa ekaa kertaa vastaavaa ja kuljin vieraassa kyydissä Tallinnasta Pärnuuseen. Pelotti kyllä hitosti, mutta toisaalta kokemuksena oli hyvä. Tuolla blablacar-sivustolla näkee myös kyyditsijöiden saamat suositukset, mikä lisää hieman turvallisuutta. Aion siis kokeilla reissata mahdollisimman pienellä budjetilla, saaden ikimuistoisia kokemuksia.

Ostin reissua varten sitten isoimman löytämäni matkalaukun joka ei ollut edes hinnalla pilattu. Nyt on kaupan alalla selvästi vaikeat ajat, kun joka paikassa on alennukset käynnissä. Mun laukkuni oli -20% alennuksessa ja maksoi alle 180€. Matkalaukku on 118 litrainen, eli sisään mahtuu hyvin tuliaisia. Päätin panostaa laatuun ja myyjä kehui kyseistä laukkua, vaikka se ei ollutkaan kalliimmasta päästä. Valitsin merkiksi Samsoniten, josta tulee kuulemma vähiten reklamaatioita ja minun laukussani on 10 vuoden takuu. Joten kyllä nyt kelpaa matkustella!

Mulla on valmiina nyt pitkä lista siitä, mitä tulee muistaa ottaa mukaan reissuun. Myös lähes kaikki tarvittavat ostokset on tehty, joten enää puuttuu pakkaaminen. Olen luvannut muutamalle paikalliselle tuovani heille suomalaisia tuliaisia. Pitäisi keksiä vaan vielä, että mitä sitä veisi. Olisiko suklaa ja salmiakki sopivia vaihtoehtoja? Eräs kundi pyysi, että kokkaisin meille sitten joku ilta suomalaisen aterian, kääk! Mun kokkailut on aina niin outoja, etten todellakaan tiedä mitä ihmettä tuun tekemään. Tällaisena ruokavammaisena on muutenkin aina haastavaa löytää ulkomailla ruokakaupoista mitään ostettavaa. Luomua, kun on niin vähän saatavilla.

Juteltiin tänään erään ystäväni Millan kanssa, jonka olen tuntenut jo lapsesta saakka. Me ei oltu missään tekemisissä n. 20 vuoteen, kunnes päädyimme "sattumalta" samalle luokalle ammattikoulussa. Meillä on samana päivänä syntymäpäivät ja näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni. Hän on reilannut myös yksinään Euroopassa ja tuntee Espanjankin kohtalaisesti. Olen ihaillut hänen rohkeuttaan ja tänään kerroin myös hänelle, mitä hänestä ajattelen. Milla oli ihmeissään sanoistani ja sanoi myös minulle muutamia lauseita, jotka saivat minut hymyilemään. Eräskin lause alkoi sanoilla "kuule sinä maailman vahvin nainen.." Hassua, että joku näkee minut vahvana, kun itse en näe.
Yllytyshullu olen, mutta en niinkään ehkä vahva. Miellän itseni lisäksi liian herkäksi. Lisäksi hän sanoi arvostavansa minussa sitä, että uskallan olla aina oma itseni. Se on kyllä totta, mutta se tuntuu olevan usein tosin haittana. Yritän monesti hillitä itseäni olemasta esim. liian lapsellinen. Toisinaan tykkään antaa sisäiselle lapselleni vaan vallan ja antaa ympärilläni olevien ihmisten nauraa minun hassutteluille. Olen huomannut nauravani jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän. Eilen hassuteltiin töissä työkaverini kanssa niin paljon, että nauroin lopulta vedet silmissä niin, että meikkini levisivät ja sain nauramisesta niin hillittömän yskäkohtauksen, että äänikin katosi. Haha!

Tässä vielä kuva riiviöstäni iltapesulla.. 

Detox-kuuri etenee myös kohtuullisen hyvin, mutta eilen sattui ensimmäinen retkahdus. Ostin itselleni 1,60€:lla suklaaherkkuja. Vatsa ei kyllä tykännyt niistä yhtään. Tänään tapahtui uusi retkahdus, kun ostin heikkouksissani kokonaisen suklaalevyn, jota tosin en onneksi syönyt kokonaan. Huomenna sitten hikoillaan salilla nuo kalorit pois.

Kesä on nyt täällä, joten on aika virittäytyä positiiviselle taajuudelle ja levittää sitä ympärillemme!

Naurakaa, iloitkaa ja nauttikaa, joka ikinen päivä!