Tätä vuotta on pian takana jo neljä kokonaista päivää ja täytyy sanoa, että uudet energiat virtaavat todella voimakkaasti. Muutosta olen huomannut niin itsessäni kuin omassa energiassani. Viime vuoden viimeinen päivä oli itselleni lopulta varsin stressaava, kun valmistauduin omiin kolmekymppisiini. Olin varannut Helsingin keskustasta kotini kokoisen sviitin ja olin päättänyt tehdä elämäni ensimmäiset raakakakut juhliini. Juhlat onnistuivat hyvin, mutta raakakakut eivät ihan täyttäneet toiveitani. Kakkujen ulkonäkö oli syötävän hyvä, mutta jäin kaipaamaan varsinkin toisen kakun makuun jotain lisää. Vieraat tosin kiittelivät tekosiani, mutta he halusivat olla tietysti kohteliaita. Ensimmäisestä kakusta tuli mansikkaraakakakku ja toisesta raakasuklaakakku. Ainesosat olivat lähes kaikki molemmissa luomua. Mansikkaversio valmistui sujuvan nopeasti, vaikka blenderillä työskentely ei onnistunut odotetusti. Olinkin jo luottavaisin mielin ja uskoin myös suklaakakun valmistuvan nopeasti, mutta voi kuinka väärässä olinkaan!
Tällainen oli siis ensimmäinen vaihe, jossa valmistin kakkupohjan. Käytin pohjaan cashewpähkinöitä ja taateleita sekä hieman mausteita. Pähkinät liotin vedessä yön yli. Sekoitin ainekset blenderillä sekä tehosekoittimella ja lappasin massan vuokaan ja laitoin pakastimeen odottamaan täytteen valmistumista. Reseptin löysin netistä ja se vaikutti kohtuullisen helpolta. Unohdin valitettavasti ottaa valokuvan kakun sivusta ilman reunusta, mutta yllätyin itsekin positiivisesti ulkonäöstä. Täyte ei tosin kestänyt hyvin huoneenlämpöä ja alkoi sulaa nopeasti, mutta kakku maistui onneksi vieraille hyvin.
Suklaakakun kanssa kävi sitten niin ikävästi, että resepti olikin tarkoitettu pieneen vuokaan ja minähän tein sen tietysti isoon. Tajusin asian vasta levitettyäni pohjamassan vuokaan. Tässä vaiheessa oli pakko juosta kauppaan hakemaan lisää raaka-aineita, jotta sain tuplattua ainesten määrän vuokaan. Itkuhan siinä meinasin tosin tulla, kun olin varma, että myöhästyn omista juhlistani. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja ehdittiin ystäväni kanssa hyvissä ajoin hotellille valmistelemaan herkut pöytään ennen kuin vieraat saapuivat. Oli kyllä ihanaa nähdä niinkin monet rakkaat ystäväni yhden illan aikana.
Luomun ystävänä tarjolla oli tietysti myös luomuvodkaa!
Palatakseni vielä alussa mainitsemaani muutosenergiaan, olen ollut jotenkin varmempi näinä neljänä päivänä. Myös kärsivällisyyteni on parantunut. Kissani on herättänyt minut taas joka aamu kukonlaulun aikaan, mutta pinna ei ole mennyt asiasta kireälle. Olen jopa naureskellut kovaan ääneen yksin kotona ollessani, mikä on harvinaista. Töissäkin on ollut tavallista enemmän stressiä, mutta mielestäni olen kestänyt sen hyvin. Tälläkin hetkellä minua vain hymyilyttää, vaikka univelat painavat pahasti päälle. Luotan vahvasti siihen intuitiooni, että tästä vuodesta tulee loistovuosi, kaikkine uusine haasteineen!
Ja tiesittekös, että tämä blogi täytti toissapäivänä yhden vuoden! En voi muuta kuin nöyränä kiittää kaikesta kannustuksesta sekä ihanista kommenteista. Palaute on edelleen tervetullutta, jotta voin kehittää blogista aina vaan paremman.
Miten teidän vuosi on lähtenyt liikkeelle ja mitä odotatte vuodelta 2014?
Hassutelkaa, iloitkaa & nauttikaa arjen pienistä asioista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti