Torstai on todellista toivoa täynnä

Huh heijaa! Sain viettää tänään ihanaa ja leppoisaa vapaapäivää. Annoin itselleni nukkua taas kerran pitkään ja heräsinkin vasta herätyskelloni soidessa klo. 10.45. Meillä oli taloyhtiön hallituksen ylimääräinen kokous puolelta päivin, jonne riensin. Kokouksen päätyttyä puheenjohtaja teki minulle erikoisen ehdotuksen. Hän sanoi, että voisin ruveta opiskelemaan isännöintiä ja perustaa sitten oman yrityksen. Hän toivoi, että voisin hoitaa tulevaisuudessa taloyhtiömme sekä isännöintiä että pihahuoltoa ja siivousta! Tällä tavoin taloyhtiömme säästäisi, kun yksi firma hoitaisi näitä kaikkia taloyhtiön asioita. Kieltämättä näin yrittäjä perheestä tulevalle on tällainen ajatus houkutteleva. Sainkin kotiin tullessani erään villin idean, jota voi tulevaisuudessa jopa harkita vakavasti. Voisin todellakin perustaa oman siivousalan yrityksen erään ystäväni kanssa, jolla on paljon kokemusta kyseiseltä alalta. Jotta yritys erottuisi edukseen ja olisi minun näköiseni, pitäisi sen olla ehdottomasti ekosiivousyritys! Sellaisia ei tietääkseni ole vielä toistaiseksi tuolla alalla liian montaa. Asia jää siis muhimaan..

Illalla taiteilijaystäväni Vinha Jonna kutsui minut luokseen. Pidimme hänen kotonaan jälleen kerran bhajanit, eli lauloimme mantroja. Oli muuten vapauttavaa laulaa kovaan ääneen sydämestään ja vielä tilassa jossa oli kuusi muutakin henkilöä. Tosin kaikkihan me siellä laulettiin samaan aikaan. Minua pyydettiin liidaamaan eräs valitsemani mantra, mutta en ollut ihan vielä ole siihen valmis, joten liidasimme sen Jonnan kanssa lopulta sitten yhdessä. Miten mahtava kokemus se olikaan! Olen huomannut, että ääneni sopii hyvin juuri mantrojen laulamiseen. En muutoin pidä erityisemmin lauluäänestäni, mutta bhajaneita laulaessani ääneni muuttuu aivan erilaiseksi, kuin muita lauluja laulettaessa. Soitin samalla erilaisia soittimia ja antauduin todella musiikin vietäväksi. Kahden tunnin laulamisen jälkeen vatsa alkoi kurnia todenteolla, mutta onneksi tarjolla oli hyvää keittoa.

 

Vinha Jonnan ateljeekodissa on hänen maalaamiaan huikeita tauluja. Olemme tunteneet Jonnan kanssa jo lähes 30 vuotta, mutta vasta parin viime vuoden aikana olemme tulleet entistä läheisimmiksi. Myös Jonna ja äitini ovat hyviä ystäviä ja tunnen suurta kiitollisuutta, että minäkin olen saanut hänet ystäväkseni. Onneksi ystävyys ei katso ikäeroa! Myös Jonnan pojat ovat minun ystäviäni ja toinen pojista on syntynyt kanssani jopa samana vuonna.

Yksi haaveistani on maalata jonain päivänä itse itselleni suurehko taulu. Jonnan kotona sellaisen voisi jopa ehkäpä toteuttaa.

"Ulota huolenpitosi, ystävällisyytesi, ymmärtämyksesi ja kaikki mahdollinen rakkautesi jokaiseen ihmiseen riippumatta siitä, miten arkinen tuttavuutenne on, ja tee se ajattelematta hyötyä. Elämäsi ei ole sen jälkeen enää sama."

 

- Og Mandino-