Entiset elämät

Kirjoitan aiheesta, josta olen kuullut puhuttavan koko elämäni ajan. Meidän perheessä on aina puhuttu avoimesti henkisistä asioista, kuten entisistä elämistä. Isäni oli joskus selvittänyt, että olivat olleet äitini kanssa edellisessä elämässä sisaruksia. Monesti matkusteltaessa saattaa huomata jonkun tietyn maan olevan erityisen lähellä sydäntä. Uskon siis jälleensyntymiseen ja siihen, että monet vanhat ihmissuhteet jatkuvat myös tässä elämässä. Olen saanut kokea monesti sen tunteen, kun johonkin uuteen tuttavuuteen syntyy välittömästi hyvin vahva henkinen yhteys. Siskoja minulla ei ole, mutta sielunsiskoja on useampikin ihanainen. Muutaman miehenkin kanssa on syntynyt välittömästi ensi tapaamisella tunne, että olemme tunteneet jo pidemmän aikaa.

Itselleni Viro on ollut lähellä sydäntä ja kuin toinen kotimaa puolet elämästäni. Opiskelin nuoruudessa itsenäisesti kielen ja opinkin puhumaan sitä todella nopeasti. Nykyään puheestani ei kuulemma edes huomaa, etten ole virolainen. Olin viisitoista vuotias, kun tämä valtava kiinnostus Viroa kohtaan alkoi ja se näkyi myöhemmin myös opiskeluissani, jossa useat aineet liittyivät Viroon. 

Oma maa mansikkako?

Olen jutellut usean selvännäkijän kanssa menneistä elämistä ja olen kuullut minulla olevan vanha sielu. Kotini on ollut jossain aiemmassa elämässäni siis Virossa. Myös Egypti vetää minua suuresti puoleensa, vaikka en ole siellä päässyt vielä käymään. Toivon kuitenkin lähitulevaisuudessa pääseväni myös sinne, kunhan löydän ensin hyvän matkakumppanin. Eräs henkiparantaja kertoi taannoin millaisessa asemassa olen aikoinaan ollut Egyptissä ja se vasta mielenkiintoista olikin.

Olen siis tuntenut eläväni viimeiset 15 vuotta väärässä maassa. On ollut vaikeaa selittää tätä Viro-kiinnostusta ystävilleni, jotka eivät välttämättä niin pidä virolaisista. Monella on paljon ennakkoluuloja, mutta olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, ettei muiden mielipiteillä ole painoarvoa, kun on kyseessä minun elämäni ja onnellisuuteni. Suomalaista miestäkään minulla ei ole koskaan ollut, koska en ole koskaan tuntenut heihin vetoa. Yritystä on ollut, mutta kun ei niin ei. :D

Maisemaa Viron Viljandista

Olen haaveillut jo pidemmän aikaa Viroon muuttamisesta ja voitte vain kuvitella miten suurta ihmetystä se vasta onkin herättänyt sekä virolaisissa että suomalaisissa ystävissäni. Miksi kukaan haluaisi muuttaa köyhempään maahan, jos kotimaassa on kaikki hyvin.. No tässä on nyt sitten tasapainoiltu jo pidemmän aikaa näiden asioiden kanssa ja noin kuukausi sitten rupesin ensimmäistä kertaa katselemaan uutta kotia Virosta. Muuttoon tarvitaan kuitenkin niin monia asioita ja paljon rohkeutta, että ihan vielä se ei ole kohdallani ajankohtaista. Parin vuoden sisään toivon asioiden olevan kuitenkin jo sillä mallilla, että muutto olisi mahdollista. Kymmenen vuotta sitten tuli ostettua sieltä jopa pala maata, joka edelleen on ilman taloa ja johon en halua enää sellaista rakennuttaa. Jonain päivänä tulisi sekin myydä pois, niin olisi vähemmän huolehdittavaa.  

Mielenkiinnolla kyllä odotan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja jos se herra oikeakin astuisi elämään. :)

Onko muilla omakohtaisia kokemuksia menneiden elämien vaikutuksista tässä elämässä?