Messuilua, ulkoilua ja uusia ystäviä

Kaunis kaupunkimme on taas puhjennut upeaan väriloisteeseen. Olen pienestä pitäen tykännyt syksystä, vaikka kylmyydestä en niinkään pidä. Musta on ihana lähteä iltaisin kävelylle, kun ulkona sataa hieman vettä ja ilma tuntuu ihanan raikkaalta. Viimeksi viikonloppuna kävelin kunnon lenkin sateessa, räpsien samalla kuvia maisemista. Ihanan rentouttavaa. Vielä, kun saisi sen koiruuden siihen vierelle kävelemään seuraksi, niin olisi varmasti vielä parempi fiilis. Tänään olen viestitellyt Espanjaan, josta löysin kaksi hyvää adoptioehdokasta. Toinen on tyttö ja toinen poikakoira, mutta miten voikaan olla taas niin vaikeata tehdä päätöksiä. Kummatkin ovat vielä pentuja ja luovutusikä on edessä vasta hieman myöhemmin. Pitäisi varmaan kuunnella nyt sitä intuitiota..

Viikonloppuna oli taas kerran Hengen ja Tiedon messut, joilla kävin lauantaina. Tapasin tuttuun tapaan siellä myös ystäviäni, joista yhden kanssa kävimme yhdessä kristalliakupunktiohoidossa heti alkuun. Mulle se olikin jo kolmas kerta, ystävälleni ensimmäinen. Hoitaja on aivan ihana nainen ja antaa aina hyviä neuvoja! Törmäsin messuilla myös veljeni lasten äitiin, joka oli paikalla 1,5 vuotiaan tyttärensä kanssa. Liikkuminen niin pienen lapsen kanssa on siellä hieman haastavaa, kun saa olla koko ajan varomassa, ettei pikkuinen vedä pöydiltä esineitä alas. Päädyimmekin lopulta lapsiparkkiin, jollaista en edes tiennyt siellä olevan. Huippukeksintö! Kauaa ei ehditty siellä istua, kun ovesta astui sisään nainen pari vuotiaan tyttärensä kanssa. Kuulin heti, että he puhuivat viroa, joten päätin rohkaistua ja ruveta juttelemaan viroksi heille. Nainen tuntui heti jotenkin kovin tutulta. Emme kuitenkaan ehtineet jutella kauaa, kun ystäväni halusi jatkaa kiertelyä, mutta jätimme rattaat lapsiparkkiin, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että olipa jännä törmääminen tuo ja harmittelin mielessäni, että en varmaan näkisi tuota naista ja hänen tytärtään enää koskaan. Vaan toisin kävi! Palatessamme n. tunnin päästä hakemaan rattaita huoneesta istui ilokseni tämä virolaisnainen edelleen kyseisessä huoneessa. Tiesin heti, että meidän olisi tarkoitus nähdä vielä tulevaisuudessakin. Selvisi, että hän myy Foreverin Aloe Vera-tuotteita ja lopuksi hän ojensi mulle voidenäytteen, jossa oli hänen yhteystietonsa.

Jo samana iltana viestittelimme Facebookissa ja sovimme sunnuntaille pyöräilyreissun. Fillaroitiin sitten sellaiset 25 km ja kävinpä juomassa iltateetkin hänen luonaan. Oli mahtavaa huomata miten paljon yhteistä meillä olikaan. Tämä nainen jopa asuu muutaman kilometrin päässä musta, joten aiotaan jatkaa tuota meidän yhteistä pyöräilyharrastusta jatkossakin. 

Monet muutkin kiinnostuksen kohteet on samoja ja meidän on todella helppo puhua vapaasti kaikista asioista. On kuin oltaisiin tunnettu vuosia! Jännä seurata mitä talvi tuo taas tullessaan. Mun mentori mainitsi tuossa menneellä viikolla, että kaveripiirini sekä asuinpaikkani tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, joten tää on ainakin hyvä alku kaikelle tuolle.

 Nauttikaa kauniista luonnosta!