Tuulen viemää

Hei vaan kaikki!
En oikein tiedä mistä taas aloittaisi kirjoittamisen, kun niin paljon on taas aikaa kulunut viime postauksesta. Tämä vuosi on ollut kyllä taas tapahtumarikas. Muutama ystävyyssuhde tuli päätökseensä, keväällä kärsin uupumuksesta, kesällä vietin kolme viikkoa Espanjassa seikkailemassa ja sain uusia ihania ihmisiä elämääni. Alkoholia en ole nauttinut nyt reiluun yhdeksään kuukauteen, eikä edelleenkään tee mieli koskea siihen. Sain muutama viikko sitten vihdoin ja viimein lähetteen selän magneettikuvaukseen, josta olen haaveillut jo ties kuinka monta vuotta. Sittenpähän selviää onko siellä oikeasti jotain vikaa ja loppuu asiasta stressaaminen. Aloitin viime kuussa sauvakävelyn, jota pyrin harrastamaan mahdollisimman useasti. Olen huomannut, että selkävaivat on hävinny kävelyn myötä. Nyt kun en ole kävellyt kolmeen päivään, kun on ollut veto ihan veks ja nuha vaivaa, niin selkä on heti kivulias. Espanjassa ollessa pahin pelkoni kävi toteen ja selkäni meni jumiin viimeisellä lomaviikolla. Siinä sitten jäi osa Valencian nähtävyyksistä näkemättä ja olin aika huonona, kun olin vieraan ihmisen kotona kipujeni kanssa. Couchsurffasin tuttuun tapaani jälleen kerran ja yövyin koko lomani yhtä yötä lukuunottamatta paikallisten luona. Haaveenani oli ollut jo pidemmän aikaa päästä Alicanteen ja Valenciaan ja niihin kaupunkeihin myös pääsin. Kävin yhteensä yli kymmenessä kylässä ja kaupungissa, joten oli kyllä taas varsin opettavainen reissu. Sain lisäksi monia uusia ystäviä.

Rupesimme vetämään ystäväni kanssa kurssia pienelle porukalle pari kuukautta sitten, kun edellinen kurssi johon osallistuimme loppui kesken kaiken. Tässä uudessa kurssissa joudun kohtaamaan omia pelkojani, joita ovat mm. riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne. Onneksi meidän ryhmähenki on niin hyvä, että tuntuu turvalliselta kohdata näitä omia mielen mörköjä juuri näiden ihmisten seurassa. Vedin heti alussa porukalle muutaman meditaation, joka oli iso asia itselleni. Jotenkin sitä pelkää epäonnistuvansa muiden edessä ja sitä kautta häpeän tunne pelottaa. Meditaatiot meni kyllä ihmeen hyvin ja nyt pitäisikin alkaa valmistelemaan uutta meditaatiota. Eräällä kerralla toinen kurssivetäjistä opetti meille kuinka korun avulla voi tarkistaa montako lasta tulee saamaan. Aika jännää oli, joten nähtäväksi jää pitääkö ennustus paikkaansa. Mulle ennustettiin kahta lapsukaista, hihii..

Kotonani puhaltaa myös uudet tuulet ja sisustus koki muodonmuutoksen vähän aikaa sitten, kun pistin olohuoneen uuteen uskoon. Levitin olohuoneen seinään Tunto Hieno-tasoitetta ja maalasin yhden pätkän liitutaulumaalilla. Lisäksi sohva lähti vaihtoon ja tein muutenkin pieniä muutoksia. Nyt olen toistaiseksi taas tyytyväinen kodissani vallitsevaan ilmapiiriin, vaikka ihan vielä kaikki ei olekaan valmista. Olen huomannut, että aina kun elämässäni tapahtuu isoja muutoksia, niin ne vaikuttavat myös kotini sisustukseen. Onko teilläkin havaittavissa samanlaisia juttuja?

Tulevana viikonloppuna on taas Hengen ja tiedon-messut, joihin olemme menossa kurssilaisten kanssa. Olin ajatellut etten menisi sinne tänä vuonna, mutta nyt on kiva mennä sinne ihanassa porukassa, joista osalle nuo messut tulee olemaan ihan uusi kokemus. Ensi viikon viikonloppuna on puolestaan I love me-messut jonne ilmeisesti olemme myös menossa muutaman kurssilaisen kanssa. Ilahdun aina, kun saan järjestettyä viikonloppuihin jotain ohjelmaa. Yksinäisyys pelottaa ja erityisesti viikonloppuisin huomaan, etten halua olla yksin.

Tässä taisi olla nyt oleellisemmat kuulumiseni tältä erää. Tänä iltana rentoudun uutta chakra-chaita nauttien ja chilliä musiikkia kuunnellen. Yritän saada yhden kurssilaisista innostumaan myös blogin kirjoittamisesta ja toivon, että voimme kannustaa näissä kirjoitushommissa toinen toisiamme jatkossa. Ihanaa loppuviikkoa!

Avoimin mielin kohti uusia tuulia!