Ajattelin purkaa tänään vähän ajatuksiani kuluneiden viikkojen valinnoista ja mietteistä. Ollaan mietitty erään ystäväni kanssa tässä jo varmaan kuukauden verran meidän molempien tulevaisuutta ja etenkin työkuvioita. Ystäväni miettii yrityksensä lopettamispäätöstä ja minä mietin ylipäätään kaikkea mikä liittyy työhön ja koko elämääni. Oonpa miettinyt sitäkin jos tuo ystäväni voisi tehdä jotenkin yhteistyötä meidän yrityksen kanssa, mene ja tiedä. En olisi rehellisesti sanottuna kuvitellut eläväni tällaista elämää vielä vuosi sitten. Oon ollu aina kova unelmoimaan, mutta en ole saavuttanut vielä niitä tiettyjä päämääriä mitä olin asettanut itselleni tähän ikään tultaessa. Toisaalta tunnen kuitenkin olevani oikealla polulla, mutta jostain syystä matkanteko on hidasta ja vaikeaa. Meikäläiselle todella opetetaan kärsivällisyyttä oikein urakalla, vähän joka asiassa. Nyt oon ruvennut ajattelemaan, että ehkä mä en edes enää halua niitä asioita, joista oon aiemmin haaveillut. Ehkäpä Italia saa mut oivaltamaan taas uusia juttuja.
Kävin tänään töiden jälkeen taas akupunktiossa ja kerroin hoitajalleni, että hänen viime kerran tekemä energiatasapainotus oikeasti on tehonnut. En ole enää ärsyyntynyt niistä ihmisistä, joiden kanssa oli muutama viikko sitten vaikeaa tulla toimeen. Lisäksi toisten ihmisten riitely ei ole enää vaikuttanut muhun. Normaalisti jos istun samassa huoneessa missä jotkut riitelee, niin mun pulssi nousee saman tien korkealle ja kehossa käynnistyy jonkinlainen suojautumisprosessi. Tänään tehtiin uus tasapainotus tulevaa matkaa varten, koska siellä jos missä mun tulee olla kärsivällinen ja kestää jos jonkinlaisia vaikeitakin tilanteita. Viime kesän Espanjan reissun jälkeen oli voittajafiilis ja itsetunto nousi. Nyt kuitenkin nää tunteet on taas hyvin kadonneet jonnekin, joten toivon, että tää reissu sais avattua mussa uusia positiivisia piirteitä. Ei tuosta itsetunnon kohoamisestakaan olisi haittaa. Mun itsetunto on kokenut niin monta kolausta, että ihmettelen itsekin miten kaikesta on tullut selvittyä näinkin hyvin. Ehkä se tekee musta just henkisesti vahvan, jollaiseksi mun monet ystävät mua kuvailee.
Kuuden päivän päästä näihin aikoihin astelen ulos koneesta Milanossa, josta lähtee toivon mukaan elämäni paras talvilomareissu liikkeelle. Ollaan tehty hieman jo uuden vuoden suunnitelmiakin tulevan "isäntäni" kanssa. Ilmeisesti suuntaamme jonnekin maaseudulle Rooman ulkopuolelle, jossa meitä odottaa joku mökki(?) ja liuta italialaisia, jotka puhuvat huonoa englantia. Mahtaa tulla melkoinen vuodenvaihde! Päälle pitää kuulemma pukea jotain punaista, koska se tuo hyvää onnea. Ja mähän en omista yhtäkään punaista vaatekappaletta. Onneks sinne on vielä aikaa..
Nyt aion vajota peiton alle ja nukkua ensi yön kuin tukki!
Voikaa hyvin ja älkää ottako stressiä joulusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti