Elämä on

Tervehdys!
Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi ja pahoitteluni siitä..
Mun elämä on ollut viime viikot yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta onneks mulla on ihanat ystävät ja työpaikka, jossa on huipputyökaverit, niin oon pysynyt järjissäni. Kävin muutama viikko sitten sydänultrassa ja samalla sain kuulla hurjia uutisia sydämeni voinnista. Molemmat kammiot on kasvanut kahdessa vuodessa 53% ja lisälyöntejä oli kevään mittauksessa 10 000 kpl vuorokaudessa, joka on aivan liikaa. Mitä tulee oireisiin, niin tunnen pistävää kipua jatkuvasti rinnassa ja kyljellään nukkuminen on ruvennut sattumaan rintaan. Ilmeisesti jokin hermo jää silloin puristuksiin. Sain kardiologilta tylyn tuomion, eli joudun leikkauspöydälle lähitulevaisuudessa. En ole ollut koskaan sairaalahoidossa saati yöpynyt sairaalassa sitten syntymän jälkeen, joten pelottaa jo ajatus sairaalaan menosta. Onneksi mulla on ympärillä hyvä tukiverkosto!

 

Yritän muistaa ajatella positiivisesti ja uskonhan mä siihen, että kaikella on tarkoituksensa, joten niin myös tällä asialla. Terveyden lisäksi rahatilanteeni on työpaikanvaihdoksen yhteydessä joutunut todella tiukille, mutta en anna näiden asioiden lannistaa! Eräs ystäväni totesi mulle, että ehkä jonain päivänä voin olla tukena jollekin ihmiselle, joka joutuu samanlaiseen tilanteeseen.

Oon elänyt tänä kesänä vähän erakkona, mutta nyt sain hyvän muistutuksen siitä, että ystäviä ei saa laiminlyödä. Toisinaan mulle vaan tulee aikakausia, jolloin vetäydyn enemmän omiin oloihini. Nyt on kuitenkin aika olla taas enemmän rakkaiden ystävien seurassa. Tällaisessa elämäntilanteessa sitä rupeaa miettimään myös entistä enemmän niitä omia unelmiaan.

 

Tästä tuli nyt vähän synkkä kirjoitus, mut ens kerralla lupaan sit taas vähän iloisempaa meininkiä!